Neuschwanstein

Neuschwansteinin linna
Schloss Neuschwanstein
	; Neuschwansteinin linna.
Sijainti	Schwangau, Saksa
Koordinaatit	47°33′27″N, 10°45′0″E
Rakennustyyppi	Palatsi
Valmistumisvuosi	1892
Suunnittelija	Christian Jank, Eduard Riedel, Georg Dollman, Julius Hoffman, Peter Herwegen, Michael Welter
Rakennuttaja	Ludvig II
Runkorakenne	tiili, graniitti, teräs
Julkisivumateriaali	rapattu kivi
Pituus	150 m
Korkeus	45–65 m
Huoneistoala	6 000 m²
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
	Infobox OKNimi-testi OK

Neuschwansteinin linna (saks. Schloss Neuschwanstein, ’uusi joutsenkivilinna’) on vuosina 1868–1892^[1] keskiaikaiseen ritarilinnatyyliin rakennettu linna Etelä-Saksassa Baijerissa Füssenin ja Schwangaun kaupungin lähellä.^[2]

Baijerin kuningas Ludvig II rakennutti linnan yksityiseksi residenssikseen.^[3] Hän kuitenkin kuoli vuonna 1886,^[4] ennen kuin linna ehti valmistua. Linnan suunnitteli teatterilavastaja Christian Jank, ja sen toteuttajina olivat aluksi arkkitehti Eduard Riedel, vuodesta 1874 alkaen arkkitehti Georg Dollman ja vuodesta 1886 lähtien arkkitehti Julius Hoffman.^[5] Sisustuksen suunnittelivat Peter Herwegen ja taidemaalari Michael Welter.^[6]

Neuschwansteinin linna avautui yleisölle vuonna 1886 seitsemän viikkoa kuninkaan kuoleman jälkeen. Rakennus on nykyisin Saksan suosituimpia nähtävyyksiä. Siellä vierailee vuosittain noin 1,4 miljoonaa ihmistä.^[1] Se on myös ollut Walt Disneyn elokuvan Prinsessa Ruusunen satulinnan esikuva. Inspiraation Disneylandin Prinsessa Ruususen linnan rakentamiseen Disney sai vieraillessaan linnassa vaimonsa Lillianin kanssa.^[7]^[8]

Rakentaminen

Linnan rakentaminen alkoi vuonna 1868.^[1] Rakennustöihin osallistui päivittäin 200–300 miestä.^[3] Kuningas muutti asumaan keskeneräiseen linnaan vuonna 1886, kun rakennustyöt olivat jatkuneet jo liki 20 vuotta ja ehti asua palatsiosan huoneissa vain 11 päivää. Linna ei sisältänyt tiloja hoville, vaan ainoastaan Ludvig II:lle ja palvelijakunnalle. Kuningas omisti linnan itsensä lisäksi säveltäjä Richard Wagnerille.^[9]

Palatsi ei ehtinyt koskaan valmistua kokonaan. Monet kerrokset ovat täysin keskeneräisiä, 200 huoneesta ehti valmistua vain 15, ja valtaistuinsalista puuttuu valtaistuin.^[9]

Sisustus

Kuninkaan tarkoituksena oli elää linnassa sitä sadunhohtoista taruelämää, jota hän ihaili Richard Wagnerin oopperaesityksissä. Huoneiden sisustus suunniteltiin Wagnerin oopperoiden ja vanhojen saksalaisten tarinoiden mukaan. ^[10] Linnan sisustuksessa on esillä myös kuninkaan vaakunalintu joutsen.^[3]^[11]

Huonetiloissa on runsaasti August Spiessin, Wilhelm Hauschildin, August von Heckelin ja Josef Aignerin seinämaalauksia, joiden aiheina ovat muun muassa Nibelungin sormus, Tristan ja Isolde, Parsifal, Tannhäuser ja Lohengrin.^[12]

Ludvigin lempiväriä kuninkaansinistä on käytetty runsaasti. Huoneet on kuorrutettu jalopuulla, kullalla, silkillä, sametilla ja kristallilla. Bysanttilaistyylisessä valtaistuinsalissa marmoriportaat johtavat tasanteelle, jolla norsunluusta ja kullasta valmistetun valtaistuimen piti olla.^[13]^{tarvitaan parempi lähde}^[14] Kaksikerroksinen valtaistuinsali on 15 metriä korkea.^[9]

Makuuhuoneen runsaan uusgotiikan tyylisen sisustuksen suunnitteli Peter Herwegen, puuosien kaiverruksesta vastasi Anton Pössenbacher.^[15] Pukeutumis- ja peilipöydän pesuteline on joutsenen muotoinen Lohengrin-oopperan innoittamana. Erityinen luomus on tippukiviluola eli grotto, jossa on keinotekoiset pienet vesiputoukset ja värivalot. Luolan ja näköalaparvekkeen välissä on liukuva lasiovi.^[16]^[17]

Ludvigin linnoissa käytettiin huipputekniikkaa. Kuningas saattoi istua vesiklosetissa ja peseytyä simpukan mallisessa pesualtaassa, johon tuli lämmin vesi joutsenen mallisesta hanasta. Myös siihen aikaan huippumoderneihin keittiöihin tuli lämmin ja kylmä vesi. Linnassa on ilmakanavalämmitys, sähkövalot, hissi, puhelin ja sähköinen valosignaaleilla toimiva soittokellojärjestelmä.^[13]^[18]