Parsifal on Wolfram von Eschenbachin keskiaikainen ritarieepos. 24 812 säettä käsittävä Parsifal syntyi 1200-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.^[1] Tarinassa yhdistyvät kaksi suurta traditiota: taru pyhästä Graalista sekä kuningas Arthurin (Artusin) pyöreän pöydän ritareiden tarinat.

Eschenbachin tarinassa Parsifal oli ylhäisen ritari Gahmuretin poika, joka ei ehtinyt koskaan nähdä isäänsä elävänä. Parsifalin äiti, kuningatar Herzeleide, joka halusi poikansa välttävän kuuluisan ritari-isänsä kohtalon, kasvatti poikansa metsämajassa, ettei tämä saisi koskaan kuulla sanaakaan ritariudesta. Pahaksi onneksi murrosikäinen Parsifal kohtasi metsässä Artusin ritareita, joita hän aluksi luuli jumaliksi. Upeista ritarivarusteista viehättynyt Parsifal halusi myös ritariksi, joten äiti, joka halusi poikansa palaavan takaisin luokseen, varusti matkalle lähtevän poikansa surkealla hevosella, hullunkurisilla vaatteilla ja kelvottomilla matkaohjeilla. Herzeleide kuitenkin kuoli Parsifalin tietämättä sydänsuruun välittömästi kun tämä oli kadonnut äitinsä näkyvistä.

Kehnoista ohjeista ja varustuksestaan huolimatta Parsifal onnistui pääsemään Artusin hoviin, jossa hän kuuli Graalista. Täydellisyyttä tavoittelevana, vilpittömänä ja hiukan naiivina mutta kuninkaallisen olemuksen omaavana nuorukaisena hän halusi löytää myös tämän myyttisen esineen, jota pyöreän pöydän ritarit etsivät. Eräänä yönä Parsifal tietämättään yöpyykin Graalin linnassa, mutta koska hän ei osaa osoittaa oikeanlaista myötätuntoa linnassa asuvalle, kärsivälle kuninkaalle, Anfortakselle, heitetään hänet aamulla linnasta ulos. Kun Artusin ritarit myöhemmin saavat kuulla Parsifalin kokemuksesta, saa Parsifal tietää olleensa linnassa, jota kaikki ritarit etsivät. Kiusaantunut Parsifal päättää löytää linnan ja Graalin uudestaan, mutta tällä kertaa sen löytäminen ei olekaan yhtä helppoa. Pitkän tien kuljettuaan Parsifal lopulta löytää etsimänsä.

Eschenbachin teoksessa kuvataan laajasti myös ritari Gawanin seikkailuja, joka oli Artusin sisarenpoika ja Kundrien veli, ja etäistä sukua Parsifalille.

Parsifalia pidetään yhtenä saksankielisen kirjallisuuden varhaiskauden suurimmista klassikoista ^[1], sekä erinomaisena kuvauksena ihmisen kasvusta nuoruuden tietämättömyydestä ja vilpittömyydestä oikeanlaiseen nöyryyteen ja tietoisuuteen.

• Percival

• Wolfram, von Eschenbach: Parsifal. (Parzival.) Suomennos noudattelee pääpiirteissään Wilhelm Stapelin suorasanaista nykysaksannosta. Suomentanut Jukka Pajukangas. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17239-1.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Parsifal.

• Parzival kokotekstinä ('Bibliotheca Augustana') (saksaksi)