Nälkiintyminen on ravinnon puutteesta riutumista.^[1] Nälkiintynyt ihminen laihtuu ja saa erilaisia oireita, ja hänen vastustuskykynsä tartuntataudeille heikkenee. Jatkuessaan syömättömyys johtaa kuolemaan tyypillisesti 45–60 vuorokauden kuluttua.

Vastentahtoista nälkiintymistä esiintyy esimerkiksi nälänhädissä ja vankileireillä, joissa vangit eivät saa riittävästi ruokaa.^[2]

Poliittisen protestin välineenä itsensä nälkiinnyttämistä kutsutaan syömälakoksi. Sitä ovat hyödyntäneet esimerkiksi suffragetit, irlantilaiset tasavaltalaisaktivistit sekä Mahatma Gandhi.^[3]

Vapaaehtoista nälkiintymistä on joskus käytetty viihteenä. Nälkäperformanssit olivat suosittuja 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Yhdysvaltalainen taikuri David Blaine näännytti itseään julkisesti 44 päivän ajan vuonna 2003 Lontoossa Thamesjoen yläpuolella riippuneessa läpinäkyvässä laatikossa.^[4]

Jotkut ovat näännyttäneet itseään paastoamalla uskonnollisista syistä.^[2]

Anoreksia nervosasta kärsivä ihminen näännyttää itsensä joskus henkeä uhkaavaan tilaan asti.^[5]

Kun ihminen alkaa kärsiä ruoan puutteesta, hän alkaa aluksi käyttää maksan ja lihasten glykogeenivarantoja, jotka riittävät 10–14 vuorokautta. Samalla paino laskee huomattavasti. Kun glykogeeni on ehtynyt, elimistö alkaa käyttää muita energianlähteitä kuten vararasvaa. Samalla lihasmassan määrä pienenee. Kun rasvavarat ovat ehtyneet, keho alkaa käyttää proteiineja energian tuotantoon. Aliravitsemuksen vakavat oireet alkavat 35–40 vuorokauden kuluessa. Kuolema seuraa tyypillisesti 45–60 vuorokauden kuluttua syömättömyyden alkamisesta. Tyypillinen kuolinsyy on sydäninfarkti, joka tapahtuu tyypillisimmin kun painoindeksi on noin 12,5.^[6]

Ilman nestettä ihminen kuolee normaalioloissa muutamassa päivässä, vegetatiivisessa tilassa 10–14 vuorokaudessa.^[7]

Nälkiintymisen tyypillisiä oireita ovat turvotus, anemia, sydämen hidastunut toiminta, apatia ja masentuneisuus. Osittaista nälkiintymistä käsitelleissä tutkimuksissa on havaittu, että alentuneen painon ja vähentyneen aktiivisuuden johdosta ihmisen perusaineenvaihdunta voi laskea 1400–2000 kilokalorista alle tuhanteen kilokaloriin päivässä.^[8]

Nälkiintyminen heikentää vastustuskykyä ja altistaa tartuntataudeille, jotka voivat johtaa kuolemaan. Näistä yleisimpiä nälänhädissä ovat olleet suolisto- ja kuumesairaudet kuten punatauti, lavantauti ja kolera sekä hengitystieinfektiot. Proteiinipuutos kasvattaa tuberkuloosin riskiä. Jotkin tartuntataudit voivat myös altistaa aliravitsemukselle aiheuttaessaan ravintoaineiden menetystä.^[9]

Kun ihminen on vakavasti nälkiintynyt, syömisen uudelleen aloittaminen on vaarallista ja johtaa helposti kuolemaan. Tämä niin sanottu jällenruokkimissyndrooma johtuu siitä, että syömisen jatkaminen pitkän tauon jälkeen lisää insuliinin eritystä, mikä johtaa hypofosfatemiaan, jossa fosfaatin pitoisuus veressä pienenee kohtalokkaasti. Jälleenruokkimissyndrooma voi ilmetä yli 40 erilaisella tavalla, kuten usein dokumentoituina nopeasti kuolemaan johtavina alavatsakipuina.^[10]

Miehet kuolevat nälkiintymiseen naisia herkemmin. Biologisia syitä tälle ovat miesten suurempi ruumiinkoko, nopeampi aineenvaihdunta ja vähäisempi kehon suhteellinen rasvapitoisuus. Sosiaalisiksi syiksi on lisäksi ehdotettu sitä, että miehet ovat naisia liikkuvaisempia ja siksi alttiimpia tartuntataudeille, sekä sitä, että naisia on suosittu esiteollisessa köyhäinhoidossa ja katastrofiavussa.^[11]

• Alipaino
• Aliravitsemus
• Anoreksia nervosa

• Voutilainen, Miikka: Nälän vuodet: nälänhätien historia. Atena, 2017. ISBN 978-952-300-351-4.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nälkiintyminen Wikimedia Commonsissa