Aliravitsemus on tila, jossa henkilö ei saa riittävästi energia- tai suojaravintoaineita. Se on virheravitsemuksen muoto. Aliravitsemus voi johtaa kuolemaan.

Aliravitsemuksesta erotetaan neljä eri tyyppiä:

• pitkäaikainen aliravitsemus
• tietyn ravintoaineen aiheuttama puutostila
• akuutti aliravitsemus
• uusiutuva aliravitsemus ja kierre

Aliravitsemuksen oireita ovat esimerkiksi hengitysvaikeudet, sisäelinten vauriot ja toimintahäiriöt, hiustenlähtö ja jalkojen turpoaminen.^[1] Pahastikaan aliravittu ihminen ei näytä välttämättä kovin luisevalta.^[1]

Yleisin ja vakavin kehitysmaissa tavattava aliravitsemuksen muoto on kvašiorkor. Sitä esiintyy 9–24 kuukauden ikäisillä lapsilla, joiden proteiininsaanti on romahtanut imetyksen päätyttyä. Kasvu on hidastunut ja lapsella on turvotusta kasvoissa ja vatsan alueella. Taudin edetessä lapsi menettää toimintahalunsa, lihakset surkastuvat ja lapsi menettää kykynsä kävellä. Myös ihomuutoksia ilmentyy. Lapsesta tulee ärtyisä ja apaattinen, koska tauti vaikuttaa mielialaan ja neurologisiin toimintoihin. Tervehtymisennuste on kuitenkin hyvä, jos lapsi saadaan hoitoon.

Toinen aliravitsemuksen muoto on marasmi. Tunnusmerkkejä ovat lyhyys ja laihuus ikään nähden, paksuvatsaisuus, laihat lihakset ja ohut rasvakerros sekä ryppyiset kasvot kuin vanhuksella.

Runsaan energiankulutuksen ja riittämättömän ravinnonsaannin yhdistelmä voi johtaa luun tiheyden tai laadun heikkenemiseen, rasitusmurtumiin ja naisilla myös kuukautiskierron häiriöihin. Riittämätöntä ravinnonsaantia esiintyy paljon etenkin naisurheilijoilla, joista jopa 16–60 prosenttia sairastaa niin sanottua naisurheilijan oireyhtymää. Sen oireita ovat liian niukka ravitsemus, luustomuutokset ja kuukautishäiriöt.^[2]

• Alipainoisuus
• Nälkiintyminen
• Anoreksia nervosa

• Kehitysmaiden terveys ja sairaus, 1989, ISBN 952-895-100-7.

• Aliravitsemus (Arkistoitu – Internet Archive), YK:n Maailman ruokaohjelma.