Muonamies eli muonatorppari tai jyvätorppari tarkoitti maatalousyhteiskunnan ja torpparijärjestelmän aikaan tilatonta, mutta omillaan asunutta henkilöä, joka teki päivätöitä maanomistajalle. Nimitys viittaa siihen, että muonamies oli "talon ruoassa" eli osan hänen palkastaan muodosti työnantajan tarjoama ruoka.^[1]

Muonamiehen pestiraha oli autonomian aikana Suomessa kolme ruplaa ja palkka muodostui 4,5 ruistynnyristä, 4,5 leiviskästä silakkaa sekä puolen perunatynnyrin kylvöön riittävästä maatilkusta. Lisäksi isännän oli varattava muonamiesperheelle asuinhuone ja oikeus käyttää tilan metsiä polttopuun hankintaan. Palkkataso vaihteli jonkin verran tilanteesta, aikakaudesta ja työvoiman tarpeesta riippuen.^[1]

Muonamiehet olivat osa-aikaista työvoimaa, jotka tekivät talolle esimerkiksi 2–4 työpäivää viikossa. Heidän oli tarpeen vaatiessa tehtävä myös lisäpäiviä oman hevosen kanssa. Lisäpäivistä maksettiin erillinen rahapalkka.^[1] Muonamiehet kuuluivat alempiin luokkiin, mutta heidän asemansa oli kuitenkin parempi kuin esimerkiksi loisilla.

Säätyläistilat ja herraskartanot olivat muonamiesten työnantajia 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Muonamiesten lukumäärä kasvoi voimakkaasti 1800-luvulla, minkä seurauksena myös talonpoikaistilat saattoivat palkata muonamiehiä palvelukseensa.^[1]

Urjalan Menosissa paikallinen kyläyhdistys ylläpiti aiemmin Moonamiesmuseota.^[2]

• Mäkitupalainen

• Junnila, Olavi 1986. Maanviljelijäväestön sosiaaliryhmät. Teoksessa: Suomen historia. Weilin + Göös, osa 5, s. 58