Moskovan metro Московский метрополитен
Moskovan metron asemia.
Sijainti	Moskova ja Krasnogorsk, Venäjä
Avattu	15. toukokuuta 1935
Pituus	514,5 km
Asemia	295
Linjoja	19
Raideleveys	1 520 mm
Sähköistys	virtakisko, 825 V DC
Matkoja päivässä	noin 9 miljoonaa[1]
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
Infobox OK

Moskovan metro (ven. Московский метрополитен, Moskovski metropoliten) on maailman neljänneksi vilkkaimmin käytetty metrojärjestelmä. Se sisältää 294 asemaa ja 19 linjaa yhteensä 514,5 kilo­metrin pituisena, ^[2]ja sitä käyttää arkisin 6–9 miljoonaa ihmistä. Monet asemista tunnetaan koristeellisesta suunnittelustaan sekä sosialistisen realismin taide­teoksista.

Moskovan metrojärjestelmän ensimmäiset suunnitelmat ulottuvat Venäjän keisarikunnan aikaan, mutta ensimmäinen maailmansota, lokakuun vallankumous ja Venäjän sisällissota viivästyttivät hanketta. Vuonna 1923 Moskovan kaupunginvaltuusto perusti maanalaisen rautatiesuunnittelutoimiston, joka kuului Moskovan kaupunkirautateiden hallintoon. Se suoritti alustavia tutkimuksia ja kehitetty ensimmäinen reitti Sokolnikista kaupungin keskustaan vuoteen 1928 mennessä. Kesäkuussa 1931 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitea päätti aloittaa Moskovan metron rakentamisen. Tammikuussa 1932 hyväksyttiin ensimmäisten linjojen suunnitelma, ja 21. maaliskuuta 1933 Neuvostoliiton hallitus hyväksyi 10 linjan suunnitelman, joiden yhteispituus oli 80 km.

Ensimmäiset linjat rakennettiin Moskovan yleissuunnitelman mukaisesti, jonka oli laatinut Lazar Kaganovitš. Ensimmäinen linja Sokolnikin ja Park Kulturyn välillä avattiin 15. toukokuuta 1935.

Vuonna 1936 Moskovan metron rakennusinsinöörit neuvottelivat Lontoon metron suunnittelijoiden kanssa, jotka olivat maailman vanhimman metrojärjestelmän asiantuntijoita: brittiläinen arkkitehti Charles Holden ja ylläpitäjä Frank Pick, jotka olivat työskennelleet Piccadilly Line -laajennuksen asemien suunnittelussa, suostuivat auttamaan projektissa. Neuvostoliiton edustajat Lontoossa olivat vaikuttuneita Holdenin modernista tyylistä, jossa hän yhdisti klassisia elementtejä ja käytti korkealaatuisia materiaaleja Piccadilly Circusin aseman lippuhallissa. Tämän seurauksena Pick ja Holden valittiin Moskovan metroprojektin neuvonantajiksi.^[3] Osittain tästä syystä vuonna 1947 valmistunut Gants Hillin metroasema muistuttaa Moskovan metroasemia. Holdenin kunnianosoitusta Moskovalle on kuvattu kiitollisuuden eleeksi Neuvostoliiton roolista toisessa maailmansodassa.^[4][5]

Neuvostoliittolaiset rakentajat loivat asemat ja taideteokset, mutta Lontoon metron asiantuntijat vastasivat tärkeimmistä teknisistä suunnitelmista, reiteistä ja rakennussuunnitelmista.

Ensimmäinen linja avattiin yleisölle 15. toukokuuta 1935 klo 07.00.^[6]  Se oli 11 kilometriä pitkä ja sisälsi 13 asemaa. Päivää vietettiin sosialismin (ja laajemmin stalinismin) teknologisena ja ideologisena voittona. Arviolta 285 000 ihmistä ajoi metrolla sen avajaispäivänä, ja se otettiin vastaan ylpeydellä; Katujuhliin kuului paraateja, näytelmiä ja konsertteja. Bolshoi-teatterissa nähtiin 2 200 metrotyöläisen kuoroesitys; 55 000 värillistä julistetta (ylistäen metroa maailman vilkkaimmaksi ja nopeimmaksi).  Moskovan metron keskimääräinen nopeus oli 47 km/h ja huippunopeus 80 km/h.  Vertailun vuoksi New Yorkin metrojunien keskimääräinen nopeus oli vain 40 kilometriä tunnissa ja huippunopeus 72 kilometriä tunnissa.  Vaikka juhla oli kansan ilon ilmaus, se oli myös tehokas propagandaesitys.

Ensimmäinen linja yhdisti Sokolnikin Okhotny Ryadiin ja haarautui sitten Park Kulturyyn ja Smolenskayaan.^[7] Jälkimmäistä haaraa jatkettiin länteen Kijevskajaan maaliskuussa 1937, siitä tuli ensimmäinen metrolinja, joka ylitti Moskva-joen Smolenskin metrosillan yli.

Toinen vaihe valmistui ennen toista maailmansotaa. Maaliskuussa 1938 Arbatskajan haara jaettiin ja laajennettiin Kurskajan asemalle (nyt Arbatsko-Pokrovskaya-linja). Syyskuussa 1938 avattiin Gorkovskaja-linja Sokolin ja Teatralnajan välillä. Täällä arkkitehtuuri perustui suosituimpien asemien (Krasniye Vorota, Okhotnyi Ryad ja Kropotkinskaya) arkkitehtuuriin; Vaikka se noudatti suosittua art deco -tyyliä, se yhdistettiin sosialistisiin teemoihin. Ensimmäinen syvän tason pylväsasema Mayakovskaya rakennettiin samanaikaisesti.

Kolmannen vaiheen rakennustyöt viivästyivät (mutta eivät keskeytyneet) toisen maailmansodan aikana, ja kaksi uutta osuutta otettiin käyttöön; Teatralnaja–Avtozavodskaja (kolme asemaa, jotka alittavat Moskva-joen tunnelissa) ja Kurskaja–Partizanskaja (neljä asemaa) vihittiin käyttöön vuosina 1943 ja 1944. Sota-aiheet korvasivat sosialistiset visiot näiden asemien arkkitehtuurisessa suunnittelussa. Moskovan piirityksen aikana syksyllä ja talvella 1941 metroasemia käytettiin pommisuojina; Ministerineuvosto siirsi toimistonsa Majakovskajan aseman laitureille, joilla Stalin piti puheita useaan otteeseen. Myös Chistiye Prudyn asema muurattiin umpeen ja sinne perustettiin ilmapuolustuksen esikunta.

Sodan jälkeen Moskovan metron neljäs rakennusvaihe käynnistettiin, sisältäen Koltsevaja-linjan, Arbatsko-Pokrovskaja-linjan syvän osuuden Ploštšad Revolyutsiista Kievskajaan ja laajennuksen Pervomaiskajaan 1950-luvun alkuun mennessä. Moskovan metroasemien tunnusomainen sisustus ja muotoilu saavuttivat huippunsa näissä asemissa. Alun perin Koltsevaja-linja oli suunniteltu kulkemaan Moskovan keskustan ympäröivän leveän kadun alla, ja sen ensimmäinen osa Park Kulturysta Kurskayaan (1950) noudatti tätä reittiä. Myöhemmin suunnitelmat muuttuivat, ja kehälinjan pohjoisosa sijaitsee 1–1,5 kilometrin päässä Sadovoye Koltson ulkopuolella, palvellen seitsemää yhdeksästä rautatieasemasta. Koltsevaya-linjan seuraava osa avautui vuonna 1952 välillä Kurskaya–Belorusskaya, ja viimeinen osa vuonna 1954.

Kylmän sodan alun myötä rakennettiin Arbatsko-Pokrovskaya-linjan syvälle maan alle ulottuva osuus. Linjan asemat oli suunniteltu toimimaan pommisuojina ydinsodan sattuessa. Kun linja valmistui vuonna 1953, Ploshchad Revolyutsiin ja Kijevskajan välillä olevat ylemmät raiteet suljettiin, ja ne avattiin uudelleen vuonna 1958 osana Filjovskaja-linjaa, jonka asemat oli myös rakennettu ydinsuojiksi.

Nikita Hruštšovin määräyksestä uusien metroasemien arkkitehtonisesta ylellisyydestä luovuttiin. Hän suosi utilitaristista, minimalismia muistuttavaa suunnittelua, joka oli samankaltainen kuin brutalismi. Tämä noudatti Hruštšovkojen ideaa: edullisia, mutta massatuotantoon soveltuvia rakennuksia. Hänen aikakautensa asemat, kuten myös useimmat 1970-luvun asemat, olivat yksinkertaisia muotoilultaan ja tyyliltään, ja seinät verhottiin identtisillä neliömäisillä keraamisilla laatoilla. Jopa lähes valmiit metroasemat, kuten VDNKh ja Aleksejevskaja, yksinkertaistettiin arkitehtuurisesti viime hetkellä: esimerkiksi VDNKh:n kaaria/portaaleja maalattiin vain vihreällä, kontrastina ympäröivien yksityiskohtaisten koristeiden ja paneelien kanssa.

Uusille asemille luotiin tyypillinen ulkoasu, joka oli halpa ja matala, ja joka tunnettiin nopeasti nimellä Sorokonozhka – "tuhatjalkainen", varhaisten mallien 40 betonipylvään ansiosta, jotka oli asetettu kahteen riviin. Asemat rakennettiin näyttämään lähes identtisiltä, erottuen toisistaan vain marmorin ja keraamisten laattojen värien perusteella. Useimmat asemat rakennettiin yksinkertaisemmalla ja edullisemmalla tekniikalla, mikä johti utilitaristisen suunnittelun virheisiin. Joillakin asemilla, kuten Rechnoi Vokzal ja Vodny Stadion tai peräkkäiset Leninsky Prospect, Akadmicheskaya, Profsoyuznaya ja Novye Cheryomushki, oli samankaltainen ilme, koska ne oli verhoiltu samankokoisilla valkoisilla tai luonnonvalkoisilla keraamisilla laatoilla, joissa oli vain hienovaraisia eroja.

Laattojen halpa laatu teki seinät alttiiksi junien aiheuttamalle tärinälle, mikä johti siihen, että jotkut laatat irtosivat ja murtuivat. Puuttuvia laattoja ei aina voitu korvata täsmälleen samanvärisillä ja -sävyisillä laatoilla, mikä ajan myötä johti seinien kirjaviin kohtiin.

Moskovan keskustan voimakkaasti koristeltujen asemien ja 1960-luvun spartalaisen tyylin asemien välinen kontrastinen tyyliero täyttyi lopulta. Vuonna 1970-luvun puolivälissä arkkitehtonista ylellisyyttä palautettiin osittain, mutta matalien "tuhatjalkaisten" asemien uudempi muotoilu (nyt 26 pylvästä, laajemmin sijoitettuna) pysyi vallitsevana. Esimerkiksi vuoden 1974 Kaluzhskaya "tuhatjalkainen" asema sisältää kolmiulotteisia laattoja, ja vuonna 1978 avattu Medvedkovo on koristeltu monimutkaisesti.

Vuonna 1971 avattu Kitay-Gorodin asema (tuolloin "Ploshchad Nogina") tarjoaa laiturien välisen vaihtoyhteyden (linjat 6 ja 7). Vaikka asema on rakennettu ilman "tuhatjalkaista" muotoilua tai edullisia keraamisia laattoja, se hyödyntää lähes harmaasävyistä väripalettia. On merkillepantavaa, että aseman "eteläiset" ja "pohjoiset" lippuhallit ovat identtiset.

Vuonna 1978 valmistunut Babushkinskayan asema on pylväätön asema (samankaltainen kuin vuonna 1935 avattu Biblioteka Imeni Lenina). Vuonna 1983 avattu Tšertanovskajan asema muistuttaa vuonna 1935 avattua Kropotkinskajaa. Joillakin asemilla, kuten vuonna 1980 avatulla syvällä sijaitsevalla Shabolovskajalla, tunnelin lähellä olevat seinät on koristeltu metallilevyillä, ei laatoilla. Tyoply Stanin asema, jonka teema liittyy sen nimeen ja sijaintiin ("Tyoply Stan" tarkoittaa kirjaimellisesti lämmintä aluetta), on vuorattu tiilenvärisillä uurretuilla ruuduilla, jotka muistuttavat lämpöpattereita.

Keskusta-alueelle rakennettiin uusia asemia, kuten vuonna 1986 avattu Borovitskaja, jossa on näkyvillä punaisia tiiliä ja harmaan betonin sävyjä sekä yksi kullattu koristeruutu, joka tunnetaan nimellä "Neuvostoliiton kansojen puu". Lisäksi Tretjakovskajan asemalle rakennettiin ylimääräinen asemahalli linjojen 6 ja 8 välisen vaihtoyhteyden mahdollistamiseksi. Nykyään Tretjakovskajan metroasema koostuu kahdesta erilaisesta asemasta: vuonna 1971 avatusta brutaalistisesta asemasta ja vuonna 1986 avatusta koristeellisemmasta asemasta.

Asemien keski­väli on varsin suuri, 1 800 metriä. Lyhin väli on 510 metriä ja pisin 3,4 kilometriä. Pitkien väli­matkojen ansiosta metro­junan keski­nopeus linjoilla on 42 kilometriä tunnissa. Vuoroväli ruuhka-aikana on 90 sekuntia, muulloin päiväsaikaan 2–3½ minuuttia ja yöllä 6–10 minuuttia. Tiheiden vuorovälien johdosta varsinaisia aika­tauluja ei ole saatavilla. Metro on auki kello 5.35–1.00. Linjoista 11 kulkee säteittäisesti kaupungin keskustan suunnassa, ja 20 kilometrin mittainen kehä­linja numero viisi (Koltsevaja) yhdistää säteittäis­linjat.

Linja			Avattu	Viimeisin laajennus	Pituus (km)	Asemat
	Sokolnitšeskaja	Сокольническая	1935	2024	&&&&&&&&&&&&&044.050000044,5	27
	Zamoskvoretskaja	Замоскворецкая	1938	2018	&&&&&&&&&&&&&042.080000042,8	24
	Arbatsko-Pokrovskaja	Арбатско-Покровская	1938	2012	&&&&&&&&&&&&&045.010000045,1	22
	Filjovskaja	Филёвская	1958	2006	&&&&&&&&&&&&&014.090000014,9	13
	Koltsevaja	Кольцевая	1950	1954	&&&&&&&&&&&&&019.030000019,3	12
	Kalužsko-Rižskaja	Калу́жско-Ри́жская	1958	1990	&&&&&&&&&&&&&037.080000037,8	24
	Tagansko-Krasnopresnenskaja	Таганско-Краснопресненская	1966	2015	&&&&&&&&&&&&&042.020000042,2	23
	Kalininsko [a]	Калининская	1979	2012	&&&&&&&&&&&&&016.030000016,3	8
	Solntsevskaja [a]	Калининская	2014	2023	&&&&&&&&&&&&&024.080000024,8	14
	Serpuhovsko-Timirjazevskaja	Серпуховско-Тимирязевская	1983	2002	&&&&&&&&&&&&&041.050000041,5	25
	Ljublinsko-Dmitrovskaja	Люблинско-Дмитровская	1995	2023	&&&&&&&&&&&&&038.030000038,3	26
	Bolšaja koltsevaja	Большая кольцевая	2018	2023	&&&&&&&&&&&&&012.060000012,6	31
	Butovskaja	Бутовская	2003	2014	&&&&&&&&&&&&&010.&&&&0010,0	7
	Moskovskoje tsentralnoje koltso	Московское центральное кольцо	2016	2016	54.0	31
	Nekrasovskaja	Некрасовская	2019	2020	&&&&&&&&&&&&&022.030000022,3	8
Yhteensä					&&&&&&&&&&&&0412.0100000412,1	295

Metro­lippu ostetaan ylhäältä kassalta, tai lippu­automaatista. Liput ovat luotto­kortin kokoisia pahvisia tai muovisia magneettikortteja, joita saa ostaa ja ladata eri matka­määrillä. On saatavilla myös Troika-kortti, johon voi ladata arvoa ja matkustus­aikaa. Korttia vilautetaan portilla, jolloin valo muuttuu vihreäksi ja portista voi kulkea. Jokaisella metro­asemalla porttien vieressä on valvonta­koppi. Pienet lapset ja rattaiden kanssa kulkevat käyttävät valvonta­kopin vieressä olevaa porttia. Alas metro­asemalle johtavat liukuportaat ovat heti porttien jälkeen. Rulla­portaissa kuuluu seistä oikeassa laidassa, jotta vasenta laitaa voi kiireessä kävellä. Rattaiden kanssa liikkuville ei ole hissiä, vaan he joutuvat myös käyttämään rulla­portaita. Yhdellä maksulla saa kulkea metrolla rajattomasti, niin kauan kun ollaan porttien sisä­puolella. Metro­vaunuissa istutaan selkä seinää vasten. Kaikilla metro­asemilla on hätä­tilanteita varten hätäpuhelin.

• 6. helmi­kuuta 2004 kello 8.30 mies räjäytti itse­murha­pommin Zamoskvoretskaja-linjan metro­junassa välillä Avtozavodskaja–Paveletskaja. 41 ihmistä kuoli ja yli 200 loukkaantui.
• 29. maalis­kuuta 2010 Sokolnitšeskaja-linjan kahdelle metro­asemalle tehtiin pommi-isku.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moskovan metro Wikimedia Commonsissa

• Viralliset sivut (venäjäksi)
• Newsmetro (venäjäksi)
• Moskovan metro­kartta 2010 jossa myös lentokenttäjunat (Aeroekspress) (englanniksi, venäjäksi)

Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Saksa