Marattiaceae
Wikipediasta
| Marattiaceae | |
|---|---|
 Marattia salicina |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Luokka: | Marattiopsida |
| Lahko: | Marattiales |
| Heimo: |
Marattiaceae Kaulf. (1824)[1] |
| Katso myös | |
Marattiaceae on trooppinen saniaisheimo, joka muodostaa lahkon Marattiales ja luokan Marattiopsida. Heimolla on hyvin pitkä evoluutiohistoria ja varhaisimmat sen fossiilit ovat kivihiilikaudelta. Nykyisiä lajeja Marattiaceae-heimossa on noin 130 tai noin 150. Levinneisyydeltään heimon lajit ovat pantrooppisia, ja lajirunsaus painottuu Oseaniaan.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimon lajit kasvavat usein huomattavan suurikokoisiksi. Kaikissa kasvinosissa on limatiehyitä. Juuret ovat kookkaita ja meheviä. Mehevät juurakot (ritsomit) ovat lyhyet ja pystyt tai matavat ja pitkänomaiset, joskus pallomaiset. Lehtien liittymäkohdissa on meheviä tai paperimaisia korvakemaisia ulokkeita. Samoissa kohdissa on myös usein jälkisilmuja, joista voi kasvaa uusia yksilöitä. Lehdet ovat tavallisesti kookkaita, meheviä tai nahkeita. Tavallisesti ne ovat useaan kertaan pari- tai sormilehdykkäisiä, harvoin ehyitä. Ruodissa on pulvinukset eli turvonneet nivelet ja korkkihuokosia (lentisellejä). Lehtilapa ja juurakot ovat kilpikarvojen peittämiä.[2]
Itiöpesäkkeet ovat vaihtelevissa määrin kasvaneet yhteen pyöreiksi tai pitkänomaisiksi synangioiksi. Ne avautuvat raoilla tai huokosilla, ja sisältävät 1000–7000 itiötä. Itiöt ovat muodoltaan tavallisesti kaksikylkisiä tai soikeamaisia, ja niissä on yksi ituaukko. Suvullinen sukupolvi eli gametofyytti kasvaa maan pinnalla, ja on muodoltaan herttamainen, kookas ja lehtivihreällinen.[2]
Evoluutio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylähiilikaudelta tunnetaan fossiileja, joiden varren anatomia eli sisärakenne ja synangiot ovat selvästi Marattiaceae-heimolle tyypillisiä. Ryhmä on siten yksi vanhimmista vielä elossa olevista maakasviryhmistä. Nykyään eläviä sukuja tunnetaan varmuudella trias- ja jurakautisista kerrostumista, joiden syntyaikaan heimo oli levinnyt laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla. Nykyään levinneisyyskeskukset sijoittuvat yhtäältä Pohjois-Andeille, toisaalta Etelä-Kiinaan. Mikään nykyisistä kasviryhmistä ei ole Marattiales-lahkon ja sen ainoan heimon läheinen sukulainen.[2]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudemman systematiikan[2] mukaan heimo jakautuu kahteen alaheimoon, kuuteen sukuun ja käsittää noin 135 lajia:
- Alaheimo Danaeoideae
- Danaea (n. 55 lajia)
- Alaheimo Marattioideae
- pirskosaniaiset Angiopteris (n. 30 lajia)
- Christensenia (1 laji: Christensenia aesculifolia)
- Eupodium (3 lajia)
- Marattia (n. 10 lajia)
- jyväsiivet Ptisana (n. 35 lajia)
Aiemmin tutkimuksen ”A classification for extant ferns” (2006) mukaan Marattiaceae-heimoon kuului neljä sukua. Muissa lähteissä sukuja on mahdollisesti esitetty enemmän.
- Angiopteris
- Christensenia
- Danaea
- Marattia
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Aasiassa käytetään toisinaan ravinnoksi eräiden pirskosaniaisten (Angiopteris) lajien tärkkelyspitoisia juurakoita, Polynesiassa niillä maustetaan riisiä ja Intiassa niistä valmistetaan päihdyttävää juomaa. Havaijilla ja Uudessa-Seelannissa eräitä heimon lajeja on käytetty ja viljeltykin ravinnoksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Smith, A. R. et al 2006: A classification for extant ferns. Taxon 55(3): 705–731. pdf (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- The Plant List: Marattiaceae (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
