Lezgin kieli
Wikipediasta
| Lezgi | |
|---|---|
 Lezgin puhuma-alue |
|
| Oma nimi | лезги чӀал (lezgi ç̇al) |
| Muu nimi | Lesgi |
| Tiedot | |
| Alue |
 Azerbaidžan Venäjä–  Dagestan |
| Virallinen kieli |
Dagestan |
| Puhujia | 451 000 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen[1] |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | dagestanilaiset kielet |
| Kieliryhmä | lezgiläiskielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | lez |
| ISO 639-3 | lez |
Lezgin kieli (lezgiksi лезги чӀал, lezgi č’al)[2] on lezgien puhuma dagestanilainen kieli.[3] Sillä on virallinen asema Dagestanin tasavallassa Venäjällä.
Levinneisyys ja puhujamäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lezgiä puhutaan Dagestanin tasavallan kaakkoisosassa Suleiman Stalskin, Kurahin, Magaramkentin, Ahtyn, Dokuzparan sekä osittain Hivin, Rutulin, Derbentin, Kiziljurtin ja Hasavjurtin piireissä. Pohjois-Azerbaidžanissa lezgin puhujat asuvat Qusarin, Quban, Xaçmazin, İsmayıllın, Qəbələn ja Oğuzin piireissä.[4] Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan lezgin puhujia oli Neuvostoliitossa 434 200 henkeä, joista 204 400 asui Dagestanissa ja 156 100 Azerbaidžanissa.[5] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan lezgiä puhui Venäjällä 397 300 henkeä,[6] joista 345 900 Dagestanissa.[7] (lukuihin sisältyvät myös lezgiä toisena tai vieraana kielenä puhuvat).
Vuonna 1989 Venäjän lezgeistä 93,9 % puhui lezgiä äidinkielenään ja 0,7 % toisena kielenä.[8] Vuonna 2002 lezgiä osasi 92,9 % koko Venäjän[9] ja 99,1 % Dagestanin lezgeistä.[7]
Venäjällä kansallisuudeltaan lezgeistä 90,3 % osaa venäjää[10] (73,2 % vuonna 1989).[8] Suuri osa lezgeistä puhuu myös azeria.[11] Vuonna 2002 azeria osasi 5,1 % Venäjän lezgeistä.[9]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 402 200 lezgin puhujaa[12].
Historia ja murteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lezgin kieli kuuluu dagestanilaisten kielten lezgiläiseen ryhmään, jossa se muodostaa tabasaranin ja agulin kanssa itäisen alaryhmän. Kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen. Dagestanissa puhutaan Kjurin ja Samurin päämurteita, jotka jakautuvat useisiin alamurteisiin. Azeri on vaikuttanut huomattavasti Azerbaidžanissa puhuttuihin Quban murteisiin.[13]
Kirjakieli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lezgin kirjakieli sai alkunsa 1700-luvulla, jolloin arabialaista aakkostoa käyttäen kirjoitettiin muistiin ensimmäiset lezginkieliset runot.[11] Kirjallisuuden kielenä käytettiin myös turkkia (azeria), persiaa ja arabiaa.[14] 1800-luvun loppupuolella kielitieteilijä Pjotr Uslar laati kyrilliseen kirjaimistoon perustuneen kirjoitusjärjestelmän, joka ei kuitenkaan saanut laajempaa käyttöä. Dagestanin kieliin mukautettua arabialaista aakkostoa lezgit käyttivät vuoteen 1928 saakka, jolloin siirryttiin latinalaiseen kirjaimistoon. Vuonna 1938 otettiin käyttöön kyrillinen kirjaimisto, jossa venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään Dagestanin muiden kielten tapaan erilaisten kirjainyhdistelmien ja merkin Ӏ avulla. Kirjakielen normit perustuvat Kjurin päämurteen Gjunein murteeseen.[11]
Kirjakieltä käytetään etupäässä Dagestanissa. Koulujen alaluokilla lezgi toimii opetuskielenä ja ylemmillä luokilla sitä opiskellaan aineena. Kielellä julkaistaan oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta. Mahatškalassa ilmestyy sanomalehti Lezgi gazet ja maaseudulla 8 paikallislehteä. Lisäksi julkaistaan naistenlehteä Dagustandin dišegli, kirjallisuuslehteä Samur, lastenlehteä Kard, islamilaista lehteä Assalam[15] ym. Kieltä käytetään myös radiossa ja televisiossa. Derbentissä toimii lezginkielinen ammattiteatteri.[16] Azerbaidžanissa lezgiä opetetaan muutamissa Qusarin piirin kouluissa.[4]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lezgin asema kieliyhteisön keskinäisen kanssakäymisen välineenä on vahva ja kirjakielen käyttöala melko laaja. Kieltä pidetään varsin elinvoimaisena eikä se toistaiseksi ole uhanalainen.[17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lezgi written with Cyrillic script ScripSource. Viitattu 21.11.2021.
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 208. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
- ↑ Glottolog 4.4 - Lezgian glottolog.org. Viitattu 21.11.2021.
- ↑ a b Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 374. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 269. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.5. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem naibolee mnogotšislennyh natsionalnostei. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b c Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom II, s. 227. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 22.9.2018. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom II, s. 226, 228–229. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 209–210. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
- ↑ As-Salam -lehden sivusto assalam.ru. Viitattu 25.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 272–279. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 285. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lezginkielinen Wikipedia hautomossa- Lezgi gazetin sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (lezgiksi)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
