Agulin kieli (aguliksi агъул чӀал, agul č’al) on agulien puhuma dagestanilainen kieli. Sitä puhutaan Venäjällä Dagestanin tasavallan Agulin ja Kurahin piirien kylissä. Osa aguleista on muuttanut vuoristosta tasangolle Derbentin ja Kajakentin piireihin, Dagestanin kaupunkeihin, Bakuun ja Stavropolin aluepiiriin.^[1] Agul on yksi Dagestanin virallisista kirjakielistä.^[2]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Neuvostoliitossa oli 19 900 agulia, joista 13 800 Dagestanissa. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 29 400 agulin puhujaa,^[3] joista 25 400 Dagestanissa. Dagestanin aguleista 98,5 % osaa agulia^[4] ja 89,5 % venäjää.^[5] Osa aguleista puhuu myös lezgiä, azeria ja tabasarania.^[4]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 29 300 agulin puhujaa^[6].

Agul kuuluu dagestanilaisten kielten lezgiläiseen ryhmään, jossa se muodostaa lezgin ja tabasaranin kanssa itälezgiläisen alaryhmän. Kieli jakaantuu varsinaisagulin, Kušanin ja Kerenin päämurteisiin, joiden välillä on foneettisia, sanastollisia ja osittain myös kieliopillisia eroja. Sanastossa on muinaisia iranilaisia lainoja, jotka kertovat agulien eläneen aikaisemmin huomattavasti etelämpänä.

Agulit käyttävät sivistyskielenään venäjää. 1930–1950-luvuilla kouluopetus tapahtui lezgiksi. 1990-luvun alussa luotiin kyrilliseen kirjaimistoon perustuva kirjakieli, jota käytetään opetuskielenä koulujen alaluokilla. Dagestanin muiden kielten tapaan venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään erilaisilla kirjainyhdistelmillä sekä merkin Ӏ avulla.^[7] Agulin piirin Tpigin kylässä ilmestyy vuonna 1993 perustettu agulin- ja venäjänkielinen sanomalehti Vesti Agula.^[8]