Kuratointi tarkoittaa sisällön keräilyä uudeksi sisältöyksiköksi. Kuratointia voidaan kutsua myös suodattamiseksi tai harkituksi keräilyksi, sillä järkevästi tehty keräily antaa yleisölle mahdollisuuden saada sisällöstä irti merkitystä. Hyvin kuratoitu sisältö vastaa kysymyksiin "miten tätä sisältöä voi käyttää" ja "mikä tässä sisällössä on tärkeintä".

Kuraattori myös luo uutta sisältöä, joiden avulla jo olemassa oleva sisältö saa uudenlaista valoa.^selvennä Esimerkkinä tällaisesta kuratoinnista on Ylen elävä arkisto: se ei palveluna koostu sattumanvaraisesta arkistomateriaalista vaan se on toimitettu kokonaisuus, jossa esitellylle sisällölle annetaan asiayhteys eli konteksti.^{kenen mukaan?}

Verkkoympäristö ja sosiaalisen median työkalut mahdollistavat sen, että yleisö pystyy esimerkiksi linkittämällä, twiittaamalla tai suosittelemalla kertomaan tutuilleen tai seuraajilleen merkityksellisinä pitämistään mediasisällöistä. Tätä toimintaa kutsutaan sosiaaliseksi kuratoinniksi.^lähde?

• Haakana, Kari: Päivän sana: kuratointi Aikaleima/blogit Yle.fi. 12.10.2011. Arkistoitu 19.10.2014. Viitattu 30.4.2012. (suomeksi)

• Hirvonen, Antti: Toimittaja, unohda juttukeikat - nyt kuratoidaan! Aikaleima/blogit Yle.fi. 15.11.2011. Arkistoitu 20.1.2012. Viitattu 30.4.2012. (suomeksi)

• Media & Viestintä mediaviestinta.fi. 4/2011. Arkistoitu 14.12.2010. Viitattu 30.4.2012. (suomeksi)