Kuparikiisu
Wikipediasta
| Kuparikiisu | |
|---|---|
 Kuparikiisua |
|
| Luokka | sulfidimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | CuFeS2 |
| Molekyylipaino | 183,53 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | messinginkeltainen, himmenee |
| Asu | usein massiivinen tai rakeinen, myös tetraedrisiä kiteitä |
| Kidejärjestelmä | tetragoninen |
| Lohkeavuus | epäselvä |
| Murros | epäsäännöllinen, epätasainen |
| Taottavuus | murenee taottaessa |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 3,5–4 |
| Tiheys | 4,1–4,3 g/cm3 |
| Liukenevuus | liukenee typpihappoon |
| Optiset ominaisuudet | |
| Optiset ominaisuudet | isotrooppinen |
| Kiilto | metallikiilto |
| Viiru | vihertävänmusta |
| Läpinäkyvyys | läpinäkymätön |
| Lähteet | |
| Aiheesta muualla | |
Kuparikiisu (CuFeS2, rautakuparisulfidi) (ennen kalkopyriitti)[3] on messinginkeltainen, hieman vihreään vivahtava metallikiiltoinen sulfidimineraali. Se on maankuoren yleisin kuparimalmimineraali.
Kuparikiisu sisältää noin 35 % kuparia, mutta sen, rikin ja raudan lisäksi kuparikiisu sisältää usein pieniä määriä mm. kobolttia, sinkkiä, nikkeliä, hopeaa, kultaa, platinaa, lyijyä, arseenia ja seleeniä.
Kuparikiisun kidejärjestelmä on tetragoninen. Kiteet ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia ja pieniä, useimmiten kuparikiisu esiintyykin massamaisina kasaumina ja lohkareina (ks. kuvat).
Kuparikiisu hapettuu nopeasti ja saa jo tunneissa lohkaisun jälkeen sateenkaaren väreissä kimaltelevan hapettumakerroksen (ks. kuva).
Fysikaaliset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuparikiisu sulaa herkästi asetyleeniliekillä, ja liukenee typpihappoon. Muiden happojen kanssa kuparikiisu reagoi erittäin heikosti. Kuparikiisulle voi kuitenkin keinotekoisesti tehdä kauniinvärisen hapettumakerroksen upottamalla näytteen suolahappoon. Kuivuessaan kuparikiisu on hapettunut värikkääksi. (ks. kuva)
Liekkikokeessa kuparikiisu värjää liekin vihreäksi, samaten kuin puhdas kupari ja monet paljon kuparia sisältävät mineraalit.
Kidejärjestelmältään kuparikiisu on tetragoninen. Kovuus on 3,5–4 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 4,2 g/cm³. Viiru on hieman vihertävän musta.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuparikiisu esiintyy tavallisesti rikkikiisun, magneettikiisun, lyijyhohteen, sinkkivälkkeen kanssa ja muodostaa usein aggregaatteja (geol. termi) kvartsin, kalsiitin ja dolomiitin kanssa (ks. kuva).
Suomessa kuparikiisun tärkeimpiä esiintymiä on Pyhäsalmen kaivos ja Outokumpu, ja ylipäätään rekisteröityjä esiintymiä noin kolmensadan kunnan alueella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Schumann, Walter, 1993: Kivet ja mineraalit. Helsinki: Otava ISBN 951-1-10207-9
- Hamilton, Woolley, Bishop; 1996: Minerals, Rocks and Fossils. Hamlyn, London. ISBN 0-600-57512-8
- Hytönen, Kai 1999: Suomen mineraalit. Geologian tutkimuskeskus, Helsinki. ISBN 951-690-745-8
- Brocardo, G., 1994: Minerals & Gemstones. ISBN 0-7153-0197-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Chalcopyrite Mindat.org – Hudson Institute of Mineralogy. (englanniksi)
- ↑ Chalcoyrite Mineral Data Mineralogy Database. (englanniksi)
- ↑ Jones, Adrian: Kivet, s. 21. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
