Kirkonkello on kirkon tornissa tai sen läheisyydessä erillisessä kellotapulissa soitettava suuri metallinen kello. Kelloja on käytetty kristillisissä kirkoissa varhaiskeskiajalta saakka^[1].

Kirkonkelloilla on monia tehtäviä. Niiden soitto ilmoittaa pyhäpäivän alkamisesta (angeluskellot), kutsuu jumalanpalvelukseen ja kertoo kuolinviestin. Kellojen huollosta ja soitosta vastaa yleensä kirkon vahtimestari,suntio. Seurakunnilla voi olla omia vakiintuneita tapoja kellonsoittoon, jotka perustuvat paikkakunnan vakiintuneeseen perinteeseen. Monissa seurakunnissa kirkonkellojen soitto ja kellotapulien luukkujen aukeaminen on automatisoitu. Soitettavat sävelmät voidaan valita etukäteen ja ajastaa.^[2]

Kirkonkellot valmistetaan tavallisimmin kellometalliksi kutsutusta pronssilaaduista, joka sisältää noin 80 % kuparia ja 20 % tinaa. Maailman suurin kirkonkello on Tsaarin kello Moskovan Kremlissä. Se on 6,14 metriä korkea ja painaa 200 tonnia, ja valmistettiin vuosina 1733–1735. Kello vaurioitui jo valimossa, ja on esillä rikkinäisenä jalustalla.

Kölnin tuomiokirkon suurin kello, Petersglocke on 3,20 metriä korkea ja 3, 22 metriä halkaisijaltaan. Se on yksi maailman suurimmista heiluttamalla soitettavista kirkonkelloista.^[3] Kellojen määrä kirkoissa vaihtelee yhdestä jopa kahteenkymmeneen. Esimerkiksi Saksassa, Würzburgin katedraalissa on 20 kelloa ja niiden soittaminen voi tapahtua yli neljälläkymmenellä kellojen yhdistelmällä.^[4]

Suomen suurin kirkonkello on Suomenlinnan kirkon erillisessä kellotapulissa Helsingissä. Se on valettu Moskovassa ja painaa 6683 kiloa. Turun tuomiokirkossa on kuusi kelloa.^[5]

Kirkonkelloja soitetaan yleensä jumalanpalvelusten tai kirkossa alkavan tilaisuuden alkamisen merkiksi sekä myös esimerkiksi häiden tai hautajaisten merkiksi. Joissakin kirkoissa, on myös kellot, jotka ilmoittavat lyönnillään ajan kulumisesta lyöden tasatunnein ja ja joka viidestoista minuutti. Näin esimerkiksi Turun tuomiokirkossa.^[5]

Jumalanpalveluksien yhteydessä soitettavien kellojen ohella kirkoissa saattaa olla useampiakin kelloja, niin että ne soittavat jotakin sävelmää (kellopeli, carillon). Helsingin Kallion kirkon seitsemän pronssikelloa soittavat joka päivä klo 12 ja 18 Jean Sibeliuksen kirkkoa varten säveltämää kellokoraalia. Tikkurilan kirkkoon Vantaalle valmistui 2021 Suomen ensimmäinen kellopeli, carillon.^[6]

Toisen maailmansodan aikana Helsingin ilmatorjunta käytti kirkonkelloja varoittaakseen kaupunkilaisia lähestyvistä ilmahyökkäyksistä.

Kirkonkellojen soittaminen voi tapahtua joko läppäämällä tai heiluttamalla. Läppäystekniikka tarkoittaa sitä, että vedetään kellon omaa kieltä joko mekaanisesti tai sähkömagneetilla siten, että se osuu kellon laitaan. Kellon kielen tilalla voi myös olla läppäyslaite. Heilutustekniikka on perinteinen kirkonkellojen soittotapa, siinä kelloa heilutetaan siten että kello heiluessaan osuu kieleen. Kellot saadaan heilumaan joko mekaanisesti köydestä vetäen tai moottorilla heiluttaen. Kelloissa voi olla sekä läppäys- että heilutussoiton mahdollisuus.^[7]

• 
  Tsar-Kolokol Moskovan Kremlissä.
• 
  Kölnin tuomiokirkon suurin kello, Petersklocke.
• 
  Venäläisen Ipatievin luostarin kelloja soitetaan.
• 
  Ruotsalaisen Bureån kirkon kellot ylhäältäpäin.
• 
  Kellojen vihkiminen käyttöön Saksassa, Geran Johanneksenkirkko

• Juutilan kellovalimo
• Kuolinsoitto

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirkonkello Wikimedia Commonsissa

• Kirkonkellojen valaminen, Suomen Kuvalehti, 19.12.1925, nro 51-52, s. 44, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot