Kirjoitettu kieli on kirjoituksen eli erityisten symbolien avulla ilmaistu kieli. Toisin kuin puhuttu kieli, kirjoitettu kieli ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan, vaan se voi säilyä periaatteessa ikuisesti.^{kenen mukaan?} Siksi kirjoitettua kieltä on käytetty hallinnon kielenä ja se on edustanut puhuttuun kieleen nähden laaja-alaisempaa ja arvostetumpaa kielimuotoa. Monissa kielissä kirjoitettua kieltä merkitsevä sana tarkoittaa myös kieliyhteisön yhteistä, virallista yleiskieltä, kuten suomen kirjakieli ja saksan Schriftsprache.

Kirjoitettu kieli ei ole vain puhuttua kieltä, joka on jäljennetty kirjoitetuksi, vaan se muodostaa kokonaan eri järjestelmän. Kirjoitetulla kielellä on esimerkiksi muoto, jollaista puhutulla kielellä ei ole: se on lineaarinen esitys, ja siinä voi olla rivejä, rivinvälejä, otsikoita, kappaleita ja jaksoja. Kirjoitettua kieltä ohjaa monesti myös oikeinkirjoitus, joka ei koske puhuttua kieltä.^[1]

• Hiidenmaa, Pirjo: Lingvistinen tekstintutkimus. Kari Sajavaara & Arja Piirainen-Marsh: Kieli, diskurssi ja yhteisö, 2000, s. 161–190. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto. ISBN 951-39-0664-7.