Kadenssi (lat. cadentia), myös lopuke, on musiikissa erityinen joukko intervalleja tai sointuja säkeen, fraasin, säeryhmän, sävellyksen osan tai koko sävellyksen lopussa. Kadensseja sanotaan vahvoiksi tai heikoiksi sen mukaan, miten voimakkaasti lopettavia ne ovat. Kaikista vahvin kadenssi on täydellinen autenttinen lopuke.

Perinteisessä tonaalisen musiikin harmoniassa on erotettu muun muassa seuraavat lopuketyypit:

• Autenttinen kadenssi päättyy I asteen sointuun eli toonikaan. Toonikaa edeltää jokin dominanttisointu. Esimerkiksi sointukulku V – I.
  • Täydellinen autenttinen kadenssi: V – I siten, että I asteen sointu on pohjamuotoinen, oktaaviasemassa ja vahvalla tahdinosalla.
  • Epätäydellinen autenttinen kadenssi: esimerkiksi V – I siten, että toonikasointu on terssikäännöksenä.
• Dominantti- eli puolilopuke päättyy V asteen sointuun (I – V).
• Plagaalinen kadenssi: toonikaa edeltää subdominantti (IV – I).
• Harhalopuke: dominanttisointua seuraa jokin muu kuin I aste (esimerkiksi V – VI).

Täyskadenssi eli täyssointulopuke sisältää tonaalisesti kaikki tärkeät tehot: toonika – subdominantti – dominantti – toonika.

Esimerkiksi

I – IV – V – I

I⁶ – II – V⁷

VI – II⁶ – V⁷

VI – II⁶ – V^8–7

II⁶, IV⁵⁺⁶ – VII⁶

II⁷ – VII⁷

N⁶ – I ⁶–V

Kadenssiksi nimitetään myös konserton (usein nopeiden) osien loppupuolelle sijoittuvaa soitinsooloa, jossa on perinteisesti käsitelty virtuoosisesti kappaleen temaattista materiaalia. Alun perin kadenssit ovat olleet solistien itsensä improvisoimia, nykyään vapaa kadenssi on harvinainen ja kirjoitetut kadenssit ovat sävellyksen elimellinen osa.