Juutalainen pakolaisuus muslimimaista
Wikipediasta
Juutalaisella pakolaisuudella muslimimaista viitataan tavallisesti juutalaisten pakenemiseen ja karkotuksiin muslimimaista Israelin itsenäisyyssodan (1948-1949) jälkeen. Tällöin noin 500 000–600 000 arabimaailman juutalaista pakeni tai karkotettiin. Useimmat heistä siirtyivät Israeliin ja osa Ranskaan, Britanniaan ja muihin länsimaihin. Lähdön syynä oli arabien yleinen vihamielisyys, joka ilmeni pogromeina ja arabihallitusten harjoittamana syrjintänä ja sortona.[1]
Juutalaiset ovat läpi historian joutuneet useita kertoja pakenemaan vainoja ja väkivaltaa.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juutalaisia asui nykyisissä arabimaissa Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa 1900-luvun alussa yli 800 000, joista suurin osa Euroopan maiden, Ranskan, Britannian ja Italian, hallitsemissa siirtomaissa, eniten Marokossa, Irakissa ja Algeriassa. 1800-luvun sionismi, YK:n 1947 käynnistämä Israelin itsenäisyysprosessi ja maan lopullinen itsenäistyminen 1948, sekä sitä seurannut Israelin ja ympäröivin arabimaiden välinen konflikti johti lähes koko tämän muslimimaissa eläneen juutalaisväestön karkottamisiin ja pakenemiseen Israeliin, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. [2]
Jo 1900-luvun alussa juutalaisia oli karkotettu ja paennut joistakin Lähi-idän maista, kuten Jemenistä. Vuonna 1947 YK:n jakosuunnitelman jälkeen arabien terrori kohdistui juutalaisiin ja myös niihin arabeihin, jotka halusivat elää yhdessä juutalaisten kanssa. Israelia ympäröivät arabimaat hyökkäsivät maahan heti maan itsenäistyttyä. Sota, joka tunnetaan Israelin itsenäisyyssotana päättyi Israelin voittoon, mutta konflikti ja sodat ovat jatkuneet tähän päivään.
Juutalaisten maailmankongressi arvioi muistiossaan YK:lle tammikuussa 1948, että kaikki arabimaissa asuvat juutalaiset olivat välittömässä vaarassa. Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston, ECOSOC:in puheenjohtaja Charles Malik jätti tämän huomiotta.[3]
Syinä pakolaisuuteen oli juutalaisiin kohdistunut väkivalta, syrjintä, antisemitismi ja poliittinen epävakaus. Eurooppalaisen kolonialismin loppua 1900-luvun alkupuoliskolla seurannut Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän voimakas islamisoituminen johti juutalaisväestöön kohdistuneisiin vainoihin, mellakoihin ja väkivaltaisuuksiin. Juutalaisten omaisuutta takavarikoitiin ja synagogia tuhottiin tai muutettiin moskeijoiksi. Satoja juutalaisia kuoli, tuhansia vangittiin, juutalaisten taloja, kauppoja ja synagogia poltettiin. Arviot menetetystä omaisuudesta vaihtelevat 20–100 miljardin dollarin välillä. [4] [5] [6]
Juutalaisia pakeni tai karkotettiin arabimaista, kuten Syyrian, Egyptin ja Irakin kuningaskunnista, Iranista ja Turkin tasavallasta, Israelin itsenäistymisprosessin alkua vuonna 1947 seuranneen Israelin ja arabimaiden konfliktin sekä Iranin vallankumouksen seurauksena yli 856 000. Ensimmäinen pakolaisaalto sijoittuu arabimaihin vuodesta 1947 jatkuen 1970-luvun alkuun. Šaahin hallinnon syrjäyttäminen Iranissa vuonna 1979 johti toiseen pakolaisaaltoon.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Morris, Benny: 1948 : A History of the First Arab-Israeli War, s. 125–128. Yale University Press, 2008. ISBN 978-0-300-12696-9. Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Morris 2008, s. 412
- ↑ Yolande Knell: Israel campaign throws spotlight on Jewish refugees from Arab lands BBC News.
- ↑ Warren Hoge: Group Spotlight Jews Who Left Arab Lands The New York Times. 2007.
- ↑ Jewish Refugees from Arab and Muslim countries 2012. Israel Ministry of Foreign Affairs.
- ↑ a b Yolande Knell: Israel campaign throws spotlight on Jewish refugees from Arab lands 2012. BBC News.
- ↑ Don’t forget what we lost, too The Economist. 2014.
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
