Jitzhak Rabinin salamurha tapahtui illalla 4. marraskuuta 1995. Tuolloin Jigal Amir, Oslon sopimuksen allekirjoittamista vastustanut äärioikeistolainen juutalainen, murhasi Rabinin.

Rabin oli osallistunut Israelin kuninkaiden aukiolla (nyk. Rabinin aukio) Tel Avivissa pidettyyn joukkomielenosoitukseen Oslon sopimuksen tukemiseksi. Mielenosoituksen päätyttyä Rabin käveli kaupungintalon portaita kohti autonsa avointa ovea, jolloin Amir ampui kolme laukausta Rabiniin puoliautomaattisella pistoolilla. Kaksi laukausta osui Rabiniin ja kolmas haavoitti lievästi Yoram Rubinia, yhtä Rabinin henkivartijoista. Rabin vietiin läheiseen Ichilovin sairaalaan, jossa hän kuoli leikkauspöydälle verenhukkaan. Rabinin henkivartijat ja poliisi ottivat Amirin välittömästi kiinni. Hänet todettiin myöhemmin oikeudessa syylliseksi ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Hallituksen hätäkokouksen jälkeen Israelin ulkoministeri Shimon Peres nimitettiin Israelin virkaa tekeväksi pääministeriksi.^[1]

Rabinin salamurha oli suuri shokki Israelin yleisölle ja suurelle osalle muuta maailmaa. Sadat tuhannet israelilaiset kokoontuivat aukiolle, jossa Rabin murhattiin, surrakseen hänen kuolemaansa. Etenkin nuoret saapuivat runsaasti paikalle sytyttämään muistokynttilöitä ja laulamaan rauhanlauluja. Hänet haudattiin 6. marraskuuta 1995 Herzl-vuorelle. Rabinin hautajaisiin osallistui monia maailman johtajia, muun muassa Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton, Australian pääministeri Paul Keating, Egyptin presidentti Hosni Mubarak ja Jordanian kuningas Hussein. Clinton piti ylistyspuheen, jonka viimeiset sanat olivat hepreaksi – "Shalom, Haver" (heprea: שלום חבר, lit. Hyvästi, ystävä).^[2]

Aukio, jossa hänet salamurhattiin, Kikar Malkhei Yisrael (Israelin kuninkaiden aukio), nimettiin uudelleen Rabin-aukioksi hänen kunniakseen. Myös monet muut Israelin kadut ja julkiset laitokset on nimetty hänen mukaansa. Murhan jälkeen paljastettiin, että Avishai Raviv, tuolloin tunnettu äärioikeistolainen, oli itse asiassa Shin Bet agentti ja informaattori koodinimeltään Champagne. Raviv vapautettiin myöhemmin oikeudessa syytteistä, joiden mukaan hän ei onnistunut estämään salamurhaa. Oikeus totesi, ettei ollut todisteita siitä, että Raviv tiesi salamurhaaja Yigal Amirin suunnittelevan Rabinin tappamista.^[3]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Assassination of Yitzhak Rabin

n k m Israelin historia Israelin maa Israelin esihistoria Israelin ja Juudan historia Juutalaiset Sionismi Alija Tel Aviv (1917) Viisi sopimusta: McMahon–Husain-sopimus (1915–16) Sykes–Picot-sopimus (1916) Balfourin julistus (1917) Weizman–Feisalin sopimus (1919) Feisal–Frankfurter-sopimus (1919) Palestiinan brittiläinen mandaatti Transjordania (1921) Valkoinen paperi (1939) Kuolleenmeren kääröt Itsenäinen Israel YK:n jakosuunnitelma Israelin itsenäisyysjulistus Juutalainen pakolaisuus arabimaista Arabien–Israelin konflikti Israelin–Palestiinan konflikti Israelin itsenäisyyssota (1948–49) Suezin kriisi (1956) Fatah ja Palestiinan vapautusjärjestö Kuuden päivän sota (1967) Jom kippur -sota (1973) Camp Davidin rauha (1978) Operaatio rauha Galileaan (1982) Sabra ja Shatila Ensimmäinen intifada Oslon rauhanprosessi (1993–2000) Israelin ja Jordanian rauhansopimus (1994) Toinen intifada Tiekartta (2003) Libanonin sota 2006 Dimonan ja Nahal Sorekin tutkimuslaitokset Mossad Kibbutsit ja Mošavit Operaatio Mooses Mordechai Vanunu Juutalaisten pakolaisuus Venäjältä (1989) Jitzhak Rabinin salamurha (1995) Nyky-Israel Juutalaissiirtokunnat Länsiranta Juudean ja Samarian hallintoalue Gazan kaista Jerusalem Länsi-Jerusalem Itä-Jerusalem Golanin kukkulat