Jussi Pikkusaari
Wikipediasta
| Jussi Pikkusaari | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. lokakuuta 1939 Turku |
| Kuollut | 25. syyskuuta 2022 (82 vuotta) Espoo |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | pääsihteeri |
| Vanhemmat | isä Arvi Pikkusaari |
| Puoliso | Sirkka Pikkusaari |
Jussi Pikkusaari (17. lokakuuta 1939[1] Turku – 25. syyskuuta 2022 Espoo[2]) oli pohjalaissyntyinen kansanvalistaja ja humanisti. Hän toimi Suomen humanistiliiton puheenjohtajana 1982–1992.[3]
Pikkusaari väitteli filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa vuonna 1998. Väitöskirja käsitteli Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen suhteita ja oli nimeltään Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle 1850-luvulta 1920-luvulle käydyssä Suomen kulttuuritaistelussa.. Pikkusaari sai teoksestaan Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -tunnustuspalkinnon 1998.[4][5]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jussi Pikkusaaren isä oli Arvi Pikkusaari. Pikkusaari valmistui ylioppilaaksi Lapuan yhteislyseosta 1959. Hän liittyi Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen 1961. Pikkusaari toimi historianopettajana 1965–1966 ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1968. Hän työskenteli Työväen Sivistysliiton opintojohtajana 1966–1970, SAK:n koulutussihteerinä 1971–1973 ja TSL:n pääsihteerinä 1973–1990.[3]
Vuonna 1968 Pikkusaari oli perustamassa Suomen humanistiyhdistystä ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1982–1992. Tuona aikana yhdistys muovautui vuonna 1987 perustetuksi Suomen humanistiliitoksi. Vuosina 1990–1991 hän oli myös liiton perustaman Humanisti-lehden päätoimittaja. Myöhemmin hän on toiminut liiton hallituksen jäsenenä sekä Länsi-Uudenmaan humanistiyhdistys ry:n puheenjohtajana.[3]
Pikkusaaren vaimo Sirkka Pikkusaari on ollut Espoon kaupunginhallituksen jäsen ja puoluekannaltaan sosialidemokraatti.[6]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Työväenluokan ideologia: Demokraattinen ja reformistinen sosialismi. Helsinki: Tammi, 1975. ISBN 951-30-3241-8.
- Yksi isänmaan rakentaja: Arvi Pikkusaaren elämä. Helsinki Joensuu: Kansan voima, 1984. ISBN 951-9118-38-1.
- Humanistinen uskontokritiikki. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1989. Julkaistu myöhemmin teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
- Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle Suomen kulttuuritaistelussa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Bibliotheca historica 32. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1998. ISBN 951-710-085-X.
- Työväen omaehtoisen sivistystyön aatteen kantavuus. Työväen Sivistysliitto 1919–1999. Mediapinta 2014. ISBN 978-952-235-855-4
Luottamustehtäviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Urheiluopistosäätiön valtuuskunnan jäsen
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nimiä tänään. Helsingin Sanomat, 16.10.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.3.2011.
- ↑ Kuolinilmoitus, Ilkka-Pohjalainen 1.10.2022, s. 21
- ↑ a b c Elo, Pekka: ”Opillinen laitosuskonnollisuus massoittaa katsomuksellisesti, sanoo Jussi Pikkusaari”. Humanisti 3/1993. Julkaistu teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 194–197. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
- ↑ Meltti, Timo: Väinö Voipio -palkinnon saaja Jussi Pikkusaari Vapaa ajattelija. 1/1999. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 12.9.2009.
- ↑ Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Arkistoitu 6.12.2008. Viitattu 9.12.2009.
- ↑ Kaupunginhallitus – Jäsenet Espoon kaupunki. Viitattu 8.2.2012.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
