Johann Georg Hamann (27. elokuuta 1730 Königsberg – 21. kesäkuuta 1788 Münster) oli saksalainen valistusfilosofi ja valistuksen vastustaja, ja saksalaisen valistuksen ja "Sturm und Drang" -liikkeen keskeisiä nimiä. Hän oli filosofi Immanuel Kantin ystävä ja tämän tavoin lähtöjään pietistinen protestantti. Hän oli myös luutunsoittaja, joka oli opiskellut tätä soitinta tuolloin Königsbergissä vaikuttaneen ukrainalaisen virtuoosin Timofey Belogradskyn opastuksella.

Hamannin epäluottamus järkeen ja valistukseen johti hänet johtopäätökseen, jonka mukaan usko Jumalaan oli ainoa ratkaisu filosofian kiusallisiin ongelmiin. Hamann sai paljon vaikutteita David Humen kirjoituksista. Hänet muistetaan siitä, että hän käytti kuvaa Sokrateesta, joka väitti ettei tiedä mitään, teoksessaan Socratic Memorabilia, jossa hän arvosteli valistuksen riippuvuutta ihmisjärjestä.

Hamann vaikutti Herderiin, Goetheen, Jacobiin,^[1] Hegeliin ja Kierkegaardiin.

Hamannista on käytetty nimitystä "der Magus des Nordens" ('Pohjan tietäjä'). Hän opiskeli Königsbergissä filosofiaa, teologiaa, kielitiedettä ja lakitiedettä. Hän asui pitkään eri paikoissa Saksassa, Itämerenmaakunnissa, Englannissa ja muualla ja vietti kiertelevää elämää, osaksi kotiopettajana, osaksi muissa tehtävissä. Hän oli ajoittain virkamiehenä kotikaupungissaan, etenkin tullilaitoksessa.^[1]

Hamannin teokset sisältävät enimmäkseen katkonaisia, usein hämäriä mietelmiä eivätkä saaneet suuren yleisön huomiota, mutta muutamiin ajan nerokkaimmista henkilöistä Hamann vaikutti tuntuvasti. Yhtenä perusaatteena hänen teoksissaan on valistushengen vastustaminen. Järki ei ole korkein tuomari suurissa maailmankatsomuskysymyksissä, vaan mielikuvitus ja tunne on sen rinnalla asetettava oikeuteensa. Hamann on tutkinut muun muassa kielen ja runouden kehitystä ja osoittanut, kuinka järki ja mielikuvitus vaikuttavat siinä erottamattomasti yhdistettyinä toisiinsa. Kirjassaan Kreuzzüge eines Philologen (1762) hän kehittelee ajatusta, että runous on "ihmissuvun äidinkieli", alkuperäisin ajatusten ilmaisukeino. Hänen kirjojaan on muun muassa Sokratische Denkwürdigkeiten (1759). Hamannin kootut teokset on julkaissut Friedrich von Roth (1821–1843). Laajan, kuusiosaisen elämäkerran J. G. Hamanns Leben und Schriften (1857–1873) on hänestä kirjoittanut Hermann Gildemeister.^[1]

• J. G. Hamanns Leben und Schriften, toim. Hermann Gildemeister, 1857–1873
• Sämtliche Werken, kootut teokset, toimittanut Josef Nadler. 6 osaa. Wien: Verlag Herder, 1949–1957.
• Briefwechsel, kirjeenvaihto, toimittanut Walther Ziesemer ja Arthur Henkel. 8 osaa. Wiesbaden/Frankfurt: Insel Verlag, 1955–1975.
• Schriften zur Sprache. Einleitung und Anmerkungen von Josef Simon. Frankfurt a.M.: Suhrkamp Verlag 1967. (suhrkamp theorie 1).
• Eine Auswahl aus seinen Schriften. Entkleidung und Verklärung. Hg. von Martin Seils. Wuppertal: R. Brockhaus Verlag 1987.
• Vom Magus im Norden und der Verwegenheit des Geistes. Ausgewählte Schriften. Hg. von Stefan Majetschak. Düsseldorf: Parerga Verlag 1993.
• Ausgewählte Schriften. Hg. von Hans Eichner. Berlin: Nicolaische Verlagsbuchhandlung 1994.
• Ausgewählt, eingeleitet und mit Anmerkungen versehen von Arthur Henkel. Frankfurt a.M.: Insel Verlag 1988.

• Johann Georg Hamann (Stanford Encyclopedia of Philosophy) (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani Tšekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijät CiNii Taiteenala ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Trove Muut Europeana RISM SNAC IdRef

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Johann Georg Hamann