Jekaterina Furtseva
Wikipediasta
Jekaterina Aleksejevna Furtseva (ven. Екатерина Алексеевна Фурцева, 7. joulukuuta 1910 – 24. lokakuuta 1974) oli neuvostoliittolainen poliitikko. Hän nousi ensimmäisenä naisena Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon pysyväksi jäseneksi. Jelena Stasova oli ollut ennen häntä politbyroon tilapäisenä jäsenenä lyhyen aikaa vuonna 1919. Kolmas nainen politbyroossa oli Galina Semjonova aivan Neuvostoliiton loppuaikoina 1990–1991. Furtseva toimi Neuvostoliiton kulttuuriministerinä 1960–1974.
Furtseva työskenteli nuoruudessaan kutojana moskovalaisessa tekstiilitehtaassa. Hän liittyi kommunistisen nuorisoliiton Komsomolin jäseneksi 1924 ja kommunistipuolueen (NKP) jäseneksi 1930. Hän työskenteli sitten eri puolilla maata nuorisoliiton tehtävissä ja suoritti niiden ohessa siviili-ilmailuakatemian korkeimman kurssin ja opiskeli myös kemiaa. Vuonna 1939 Furtsevasta tuli Moskovan kaupungin propagandapäällikkö ja aluesihteeri. NKP:n 19. edustajakokouksessa 1952 Furtseva valittiin keskuskomitean jäseneksi ja hän toimi 1956–1960 sen sihteerinä ja kuului 1957–1961 sen puhemiesneuvostoon eli politbyroohon.[1]
Furtseva syrjäytettiin politbyroosta sen jälkeen kun KGB oli kuunnellut hänen kritisoivan Nikita Hruštševia puhelinkeskustelussa. Hän yritti itsemurhaa, mutta sai erheensä anteeksi ja nimitettiin kulttuuriministeriksi vuonna 1960.
Kulttuuriministerinä Furtseva ohjaili erityisesti teatterin ja elokuvan tekijöitä ja otti huhujen mukaan pieniä lahjuksia ulkomaille haluavilta neuvostotaiteilijoilta. Vuonna 1973 hän jäi kiinni taloudellisista epäselvyyksistä, ilmeisesti datšansa rakentamisesta osittain valtion varoin, minkä jälkeen hänen väitetään tehneen itsemurhan välttyäkseen asian selvittelyltä.[2] Viralliseksi kuolinsyyksi ilmoitettiin sydänkohtaus.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laine, Olavi: ”Furtseva, Jekaterina (1910)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 54. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Shlapentokh, Vladimir ja Woods, Joshua: Contemporary Russia as a feudal society: a new perspective on the post-Soviet era, s. 59. Palgrave Macmillan, 2007. ISBN 9780230600966. Tekstikohta Google Booksissa (viitattu 28.10.2014).
| ||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
