Esplanadin puisto (ruots. Esplanadparken) on kapea viheralue Helsingin ydinkeskustassa, Etelä- ja Pohjoisesplanadi-nimisten katujen välissä. Puisto esiintyy ensimmäisen kerran asemakaavassa vuonna 1812. Puisto on suosittu kävelypaikka. Usein puistossa on myös katusoittoesityksiä.

Sana esplanadi tarkoittaa puistokatua, jossa puisto sijaitsee ajoratojen keskellä. Muita esplanadityyppisiä puistokatuja Helsingissä ovat mm. Munkkiniemen puistotie, Mechelininkatu sekä Etu- ja Taka-Töölöä erottava Hesperian esplanadi.

Puhekielinen nimi on nykyään Espa, aiemmin Espis.

Sen enempää Pohjois- kuin Eteläesplanadillakaan ei juuri ole asuntoja. Vuoden 1970 Helsingin Sanomien jutussa löydettiin kahdeksan taloutta, joiden osoitteena on Esplanadi, heistäkin monet talonmiehiä^[1]. Vuonna 2015 asukkaita oli enää neljä^[2].

Esplanadin puisto ulottuu Erottajalta Kauppatorin länsipäähän, mutta Pohjoisesplanadi-katu jatkuu vielä Kauppatorin reunaa pitkin ja presidentinlinnan ohi Katajanokan kanavalle saakka.

Pohjois-eteläsuuntaiset kadut katkovat Esplanadin puiston kolmeen osaan, joille on annettu omat nimet. Mannerheimintien ja Korkeavuorenkadun välinen osa on Teatteriesplanadi, joka on saanut nimensä puiston päässä sijaitsevasta Ruotsalaisesta Teatterista.

Korkeavuorenkadun ja Fabianinkadun välinen osuus on Runebergin esplanadi. Sen keskellä on Runebergin patsas.

Puiston itäisin osa Fabianinkadulta Unioninkadulle on Kappeliesplanadi. Se on saanut nimensä ravintola Kappelista, joka on sijainnut puistossa vuodesta 1867. Kappelia vastapäätä on esiintymislava, joka tunnetaan nimellä Espan lava. Siellä järjestetään kesäisin ilmaisia yleisökonsertteja.^[3]

Esplanadi vahvistettiin nykyiseltä Kauppatorilta länteen suuntautuvan puistovyöhykkeen nimeksi vuonna 1820. Nimi liittyi alun perin nykyisellä Tähtitorninvuorella vielä 1800-luvun alkupuolella sijainneeseen Ulrikasborgin linnoitukseen; tori ja puistovyöhyke muodostivat eräänlaisen linnoitusesplanandin eli ampumavyöhykkeen kyseisen linnoituksen edustalla. Ensimmäisenä kunnostettiin puistoksi itäisin, Fabianin- ja Unioninkatujen välinen osuus, ja koko pituudeltaan puisto saatiin valmiiksi Helsingin ensimmäisen teatteritalon, nykyisen Ruotsalaisen teatterin edeltäjän, valmistuttua vuonna 1827. Koko puistoa kutsuttiin 1800-luvun puolivälissä myös nimellä Allmänna promenaden, ja suomalaisena vastineena oli vuoden 1866 kartassa Esplanaati eli Käyntikenttä. Esplanadin eri osien suomenkielisiksi nimiksi vahvistettiin vuonna 1909 Teatteriesplanaadi, Runeberginesplanaadi ja Kappeliesplanaadi. Nimien kirjoitusasut muutettiin nykyisiksi vuonna 1928.^[4]

Esplanadin puiston, sen lähistön ja Kauppatorin julkiset taideteokset lännestä itään.

Gunnar Finne, Kalat, 1949, Eteläesplanadi 22	Viktor Jansson, Merenneito, 1941, Eteläesplanadi 22	Lauri Leppänen, Eino Leino, 1953, Teatteriesplanadi	Gunnar Finne, Taru ja Totuus / Topeliuksen muistomerkki, 1932, Teatteriesplandi	Walter Runeberg, Johan Ludvig Runebergin muistomerkki, 1885, Runeberginesplanadi	Viktor Jansson, Hei vaan/Ilmaiskyyti, 1940, Kappeliesplanadi	Viktor Jansson, Leikki II/Aallottaria, 1940, Kappeliesplanadi	Ville Vallgren, Havis Amanda, 1908	Carl Ludvig Engel, Keisarinnankivi, 1835
60.1669°N, 24.9448°E	60.1666°N, 24.9448°E	60.1676°N, 24.9454°E	60.1675°N, 24.9448°E	60.1675°N, 24.9476°E	60.1677°N, 24.95°E	60.1677°N, 24.9506°E	60.1676°N, 24.9513°E	60.1677°N, 24.9544°E

Pohjoisesplanadia on ehdotettu kävelykaduksi siten, että autokaista varataan kahviloille, ravintoloille ja pyöräilijöille.^[5] Eteläesplanadin nopeus voitaisiin laskea 20 km tunnissa, jolloin automelu ja kaupunkiajojen äänet vähenisivät.

Esplanadin tienoille on 40–50 metrin syvyyteen rakennettu kymmenien miljoonien litrojen vetoinen maanalainen vesiallas, joka toimii tulevaisuudessa kylmän veden varastona kaukojäähdytystä varten^[6].

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:

Tulvat 2010

• Kaartinkaupunki

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Esplanadin puisto.

• Rakennusviraston www-sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Taidemuseon julkiset veistokset: Taru ja Totuus (Saga och Sanning) (Arkistoitu – Internet Archive)