Keisarinnankivi
Wikipediasta
| Keisarinnankivi | |
|---|---|
 Keisarinnankivi sijaitsee Helsingin Kauppatorilla Ruotsin suurlähetystön edustalla. |
|
| Nimi | Keisarinnankivi |
| Tekijä | Carl Ludvig Engel |
| Valmistumisvuosi | 1833 |
| Taiteenlaji | veistos |
| Paikkakunta | Helsinki |
| Koordinaatit | |
_-_DSC03926.JPG)
Keisarinnankivi on Helsingin Kauppatorilla, Kaartinkaupungissa sijaitseva Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin vanhin julkinen muistomerkki.[1] Se paljastettiin juhlallisuuksien kera Nikolainpäivänä 18. joulukuuta 1835 Venäjän keisari Nikolai I:n puolison keisarinna Aleksandra Fjodorovnan ensimmäisen Helsingin-vierailun muistoksi. Muistomerkki pystytettiin kohtaan, jossa keisaripariskunta astui maihin höyrylaiva Ischorasta saavuttuaan Helsinkiin 10. kesäkuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 29. toukokuuta) 1833. Varat muistomerkkiin koottiin kansalaiskeräyksellä sekä Suomen keisarillisen senaatin myöntämillä varoilla.[2]
Muistomerkki on punagraniittinen obeliski, jonka huippua koristaa pronssinen, kullattu pallo. Pallon päällä on keisarillisen Venäjän tunnus, kaksipäinen kotka. Kotkan rinnassa on Suomen suuriruhtinaskunnan leijonavaakuna. Kullatun kotkan suunnitteli lintumaalarina tunnettu Magnus von Wright.[2][3]
Muistomerkin eteläsivuun on hakattu latinankielinen ja pohjoissivuun suomenkielinen teksti, joka kertoo muistomerkin tarkoituksesta. Patsaan pystyttämisen aikoihin oli poikkeuksellista käyttää tällaisessa yhteydessä suomen kieltä, sillä viralliset kielet olivat ruotsi ja venäjä. Suomen kieli virallistettiin vasta vuonna 1883. Tekstit kuuluvat:[2]
- IMPERATRICI ALEXANDRAE METROPOLIN FINLANDIAE primum adventanti die XXIX Majj X Junii MDCCCXXXIII
- KEISARINNA ALEXANDRALLE SUOMEN PÄÄˍKAUPUNGISSA ensikerran käyneelle XXIX. p: Touko- X. p: kesä-kuussa MDCCCXXXIII
Helmikuun vallankumouksen jälkeen 17. huhtikuuta 1917 venäläiset matruusit vetivät alas muistomerkin pronssisen pallon ja kaksoiskotkan sekä poistivat jalustassa olevat inskriptiot.[2] Kaksoiskotka rikkoontui, mutta se ja sen alustana oleva pallo säilyivät tallessa. Ne asetettiin korjattuina takaisin paikoilleen vuonna 1971, kun asiasta oli ensin konsultoitu Neuvostoliittoa ja varmistettu, ettei naapurimaalla ollut mitään tätä vastaan.[3][4][5] Pronssinen pallo kullattiin vuonna 2000 Helsingin 450-vuotisjuhlan ja Euroopan kulttuuripääkaupunkiuden kunniaksi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 222. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ a b c d Aittomaa, Sofia: Kejsarinnans sten. Från lojalism via revolutionsyra och nationalism till rehabilitering. Historisk Tidskrift för Finland, 2015, nro 1. Historiska föreningen.
- ↑ a b c Keisarinnankivi. Helsingin kaupungin taidemuseo, julkiset veistokset Viitattu 3.2.2016
- ↑ Suomi on venäläinen. Yle TV1, 8.2.2015.
- ↑ Keisarinnankivi Kauppatorilla. Albumit auki. Viitattu 3.2.2016
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keisarinnankivi Wikimedia Commonsissa
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
