Eettinen konsensusteoria on modernistinen eettinen näkemys, jonka mukaan ihmisyhteisön on mahdollista kyetä idealisoidussa tilanteessa pääsemään konsensukseen moraalin luonteesta ja luomaan universaali moraali.

Konsensusteoria hylkää eettisen realismin näkemyksen moraalisista tosiasioista, jotka esiintyvät joko naturalistisina ja empiirisesti mitattavina ominaisuuksina tai intuitiolla havaittavina asiantiloina. Konsensusteorian vahva näkemys etiikkaan on, että kysymyksessä on emergentti ihmisten kanssakäymisestä kumpuava moraalisäännöstö, joka ei voi olla ihmisestä riippumaton eli objektiivinen.

Jürgen Habermas on kehittänyt universaalipragmatiikkaansa, joka pyrkii luomaan sosiaalisen teorian ja viitekehyksen, jonka mukana syntyisi idealisoidut puitteet absoluuttisen moraalin synnylle. Habermaslaisessa diskurssissa sosiaaliset ja psykologiset esteet eivät vaikuttaisi keskusteluun ja kaikki kuuntelisivat toistensa näkökantoja ilman dogmaattisuutta tai ideologiansa painolastia.

John Rawls muotoili hyvin samansuuntaisen teorian puhuessaan teoksessaan Oikeudenmukaisuusteoria eettisten näkemysten reflektiivisestä tasapainosta, jonka yhteisö saavuttaa rationaalisen keskustelun myötä.