Dogmi (m.kreik. δογμα, dogma; ’opinkappale’, ’oppilause’, ’uskonkappale’)^[1] on jonkin uskonnon, kirkkokunnan tai uskonnollisen auktoriteetin uskoa tai oppia koskeva – usein kodifioitu – väite. Filosofiassa dogmi merkitsee todistamatta päteväksi katsottua lausetta. Dogma tarkoittaa kristinuskon sisällöllistä kokonaisuutta.^[2]

Dogmeja voidaan löytää erityisesti kristinuskosta ja islamista. Tällaisissa uskonnoissa dogmi on uskon ydinkohta, jonka katsotaan olevan käytännössä pakollinen kaikille kyseisen uskonnon seuraajille. Dogmin katsotaan perustuvan asioihin, joista on niin paljon näyttöä, ettei niitä voida kiistää. Dogmin hylkäämisestä seuraa tällöin käytännössä uskonnon omakohtainen hylkääminen tai henkilökohtaiseen epäilyksen tilaan joutuminen. Dogmi voidaan näin erottaa teologisesta mielipiteestä, jotka koskevat sellaisia asioita, joita ei tunneta yhtä hyvin. Dogmin hylkääminen on harhaoppia eli kerettiläisyyttä. Tämä voi johtaa uskonnollisesta yhteisöstä pois sulkemiseen, vaikkakaan kaikki uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt eivät valvo dogmien noudattamista yhtä tarkasti.^lähde?

Dogmatiikka tarkoittaa akateemista oppialaa, joka käsittelee dogmeja ja dogmaa, etenkin kristinuskon opinkappaleita ja ajattelua. Dogmaatikko tarkoittaa dogmatiikan tutkijaa.^[3]

Sanoja dogmaatikko ja dogmaattinen voidaan käyttää myös kuvaannollisesti, usein pejoratiivisessa mielessä. Tällöin tarkoitetaan henkilöä tai asennetta, jossa oppilauseisiin suhtaudutaan ehdottoman tosina.^[3][4]

• Fundamentalismi
• Ekumeeniset uskontunnustukset

• Ihmeellinen maailma: Dogmaatikko