Dawesin suunnitelma oli vuonna 1924 laadittu suunnitelma siitä, miten Saksa kykenisi maksamaan sille ensimmäisen maailmansodan jälkeen määrätyt sotakorvaukset. Se laadittiin vuoden 1923 Ruhrin miehityksen ja Saksan hyperinflaation seurauksena.

Britannian ja Yhdysvaltojen hallitusten aloitteesta sotakorvauskysymystä pohtimaan asetettiin kansainvälinen asiantuntijakomitea, jota johti yhdysvaltalainen pankkiiri Charles G. Dawes. Komitean mietinnön pohjalta laaditun suunnitelman mukaan Saksa maksaisi korvauksia ensimmäisenä vuonna miljardi kultamarkkaa ja sen jälkeen summa nousisi asteittain ja olisi 2,5 miljardia kultamarkkaa vuonna 1928. Maksujen lopulliseen kokonaismäärään ei otettu kantaa. Suunnitelmaan sisältyi myös Reichsbankin uudelleenjärjestely sekä Saksalle myönnettävä 800 miljoonan markan laina. Ympärysvallat ja Saksa hyväksyivät suunnitelman 16. elokuuta 1924.^[1] Tämän jälkeen ympärysvallat lopettivat Ruhrin miehityksen.

Dawes sai suunnitelman laatimisesta vuonna 1925 Nobelin rauhanpalkinnon.^[2] Vuonna 1929 Dawesin suunnitelma korvattiin Youngin suunnitelmalla.^[1]