Damnatio memoriae (lat. muistin tuhoaminen) oli roomalainen käytäntö, jolla osoitettiin halveksuntaa pettureina ja häpeän tuojina pidettyjä kohtaan. Se tarkoittaa suomeksi suunnilleen muiston kiroamista. Jokainen jälki ihmisestä poistettiin, ikään kuin ihmistä ei ikinä olisi ollutkaan.

Tunnetuimpia esimerkkejä damnatio memoriaesta ovat epäsuosittujen keisarien kiroamiset heidän kuoltuaan. Ensimmäisenä kirottiin Caligula, sitten Nero. Keisari Caracalla kirosi veljensä Getan murhattuaan tämän.

Tuomion julistamisen jälkeen tuomitun nimi poistettiin kaikista kirjakääröistä, keisarien tapauksessa myös piirtokirjoituksista. Myös patsaat tuhottiin. Roomalainen elämä perustui kunnialle ja kasvot piti säilyttää kaikissa tilanteissa. Tällainen kunnian menetys oli hyvin kova rangaistus.

Samanlaisia käytäntöjä tai tapauksia on ollut myös muissa kulttuureissa. Esimerkiksi muinaisessa Egyptissä faarao Akhenatenin seuraajat koettivat hävittää kaikki häneen liittyvät nimikartussit ja muistomerkit. Antiikin Kreikassa Efesoksen Artemiin temppelin polttajan Herostratoksen nimi määrättiin hävitettäväksi. Myös nykyaikana on tapahtunut vastaavia tapauksia, esimerkiksi Stalinin vainojen aikana epäsuosioon joutuneet ihmiset jopa retusoitiin pois valokuvista.

• 
  Aquilia Severan, Elagabaluksen vaimon patsas tuhottuna.
• 
  Valokuvien käsittelyä Neuvostoliitossa Stalinin hallintoaikana.

• Luettelo punaisten muistomerkeistä Suomessa
• Monumentaalinen propaganda
• Muistomerkki
• Persona non grata

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Damnatio memoriae Wikimedia Commonsissa

• Damnatio Memoriae Livius. 2006. Livius.org. Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)
• Sarah E. Bond: Erasing the Face of History The New York Times. 14.5.2011. The New York Times Company. Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)