Antimonipentakloridi
Wikipediasta
| Antimonipentakloridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SbCl5 |
| Moolimassa | 299,01 |
| Ulkomuoto | Väritön tai keltainen neste[1] |
| Sulamispiste | 2,8 °C[1] |
| Kiehumispiste | 140 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 2,34 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Antimonipentakloridi eli antimoni(V)kloridi (SbCl5) on antimonin ja kloorin muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää kloorausreagenssina orgaanisen ja epäorgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antimonipentakloridi on puhtaana huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä. Yhdisteessä on usein liuenneena klooria, joka aiheuttaa keltaisen värin. Antimonipentakloridi reagoi veden kanssa, jolloin muodostuu vetyklorideja ja antimonin hydratoituneita oksideja, joita kutsutaan antimonihapoksi. Aine liukenee kloroformiin ja tetrakloorimetaaniin. Kuumennetaessa yhdistettä 140 °C:n lämpötilaan se hajoaa antimonitrikloridiksi ja klooriksi. Antimonipentakloridi on vahva Lewis-happo ja muodostaa komplekseja Lewis-emästen kanssa. esimerkiksi kloridi-ionien kanssa muodostuu heksakloroantimonaatti-ioni ([SbCl6]-).[1][2][3][4][5]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antimonipentakloridia valmistetaan sulan antimonitrikloridin ja kloorin välisellä reaktiolla. Tuote puhdistetaan tislaamalla alennetussa paineessa. Myös antimonin tai antimonin oksidien ja sulfidien kloorausta voidaan käyttää.[1][2][3][4][5]
- SbCl3 + Cl2 → SbCl5
Antimonipentakloridi reagoi monien epäorgaanisten ja orgaanisten yhdisteiden kanssa klooraten ne. Tärkein yhdisteen käyttökohde onkin klooraavana reagenssina kemiallisissa synteeseissä. Yhdistettä käytetään myös katalyyttinä Friedel–Crafts-reaktioissa, isomeroinneissa ja polymerointireaktioissa.[1][2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 236. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Leon D. Freedman, G. O. Doak, G. Gilbert Long, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhal: Antimony Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 25.5.2018
- ↑ a b c Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch, Hans J. Breunig & Hans Uwe Wolf: Antimony and Antimony Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 25.5.2018
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 83. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1444. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.5.2018). (englanniksi)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
