An-Nasr (arab. ٱلنَّصْر‎, suom. Avun suura) on Koraanin 110. suura. Se luokitellaan medinalaiseksi eli myöhäisvaiheen suuraksi, ja siinä on kolme jaetta. Islamilaisen perimätiedon mukaan se on ajallisesti viimeinen kokonainen suura ja ilmoitettiin profeetta Muhammedin jäähyväispyhiinvaelluksella vuonna 632.^[1]

Suuran sisältönä on kehotus ylistää Jumalaa. Se kuuluu Ahsen-Bören suomennoksessa seuraavasti:^[2][3]

1. Kun Jumalalta apu ja voitto tulee,
2. kun näet ihmisten suurin joukoin liittyvän Jumalan uskontoon,
3. silloin ylistä Herrasi kunniaa ja ano Hänen anteeksiantoaan. Totisesti, Hän palkitsee moninkertaisesti.

Muhammad ibn Jarir al-Tabari käsitteli 900-luvun alussa lyhyttä suuraa kuuden sivun verran ja antoi sille eksegeettisen selityksen.^[4] Tabari katsoi, että ensimmäisessä jakeessa mainitulla voitolla tarkoitettiin Muhammedin voittoa Mekasta ja sen quraiš -heimosta. "Suurin joukoin" mukaan liittyvillä ihmisillä tarkoitettiin jemeniläisiä ja Nizar -heimoa. Viimeinen jae viittaa siihen, että profeetan kuolema oli jo lähellä.^[4]

• Islam
• Koraani
• Muhammed
• Suura

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5.
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume II. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017. ISBN 978 1911141 26 6.

• Suura 110