Al-Falaq (arab. سورة الفلق‎, suom. Sarastuksen suura) on Koraanin 113. suura. Siinä on 5 säettä ja se on saanut nimensä ensimmäisessä jakeessa mainitusta sarastuksesta. Suura muodostaa rukouksen, jossa pyydetään Jumalan varjelusta erityisesti tuntemattoman pelkoa vastaan. Yhdessä seuraavan suuran (al-Nas, Ihmisten suura) kanssa al-Falaq muodostaa Mu’awwidhatainina tunnetun kokonaisuuden. Ne ovat pahoja voimia vastaan suunnattuja rukouksia, joita on tapana lukea sairaana ollessa tai nukkumaan mennessä.

Suura kuuluu Ahsen-Bören suomennoksessa seuraavasti:^[1][2]

1. Sano: »Minä etsin turvaa päivänkoiton Herrasta,
2. sitä pahaa vastaan, mikä on liikkeelle pantu,
3. ja sitä pahaa vastaan, jonka pimeä yö tuo mukanaan,
4. niiden pahuutta vastaan, jotka viettelevät päätöksessään lujittuvia,
5. sekä pahaa vastaan, joka leviää kateellisesta, kun hän kadehtii.”

Suura alkaa verbillä "sano". Sitä käytetään tilanteissa, missä tekstin sisältö ei sovellu Jumalan omaksi puheeksi. Verbin avulla sisällöstä tulee Jumalan kehotus lausua sanotulla tavalla. Suura 113 on muodoltaan rukous, jossa etsitään turvaa Herralta. Siksi ei voi ajatella, että Jumala itse rukoilisi näin.^[3] Samaa keinoa käytetään Koraanissa useissa kohdissa.   

Suurat 113 ja 114 puuttuvat joistakin varhaisista Koraanin käsikirjoituksista.^[4] Orientalisti Karl-Heinz Ohlig arvelee, että Koraania kootessa haluttiin päästä juuri lukuun 114 suurien määrässä. Tähän viittaisi se, että mukana ovat suurat 1, 113 ja 114, jotka eivät retorisesti ole Jumalan puhetta, vaan rukouksia tai loitsuja.^[5] Lisäksi lyhimmät suurat ovat vain muutaman sanan pituisia. Syynä lukumäärään olisi voinut olla halu jäljitellä Tuomaan evankeliumia, jossa on tasan 114 Jeesuksen sanomaksi kerrottua lauselmaa. Tuomaan evankeliumi syntyi itäisessä Syyriassa, missä apostoli Tuomasta pidettiin jopa kristinuskon kantaisänä. Teoriaan sopisi, että Koraanin myyttinen kokoaja ”Uthman” on Tuomaan metateesi eli sana, jossa kirjaimet ovat vaihtaneet paikkaa.^[6]

• Islam
• Koraani
• Muhammed
• Suura

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5.
• Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The Hidden Origins of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Ohlig, Karl-Heinz: Wer hat den Koran geschrieben? Teoksessa: Markus Groß & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion, s. 421–442. Hans Schiler Verlag, 2014.

• Suura 113