Yläonttolaskimo-oireyhtymä on tila, jossa veren virtaus yläonttolaskimon kautta estyy. Sen kuvasi ensimmäisenä William Hunter vuonna 1757. Yläonttolaskimo-oireyhtymää on aiheuttanut esimerkiksi syfiliittinen aneurysma tai tuberkuloottinen mediastiniitti.

Nykyisin arviolta 70 prosenttia potilaista sairastaa keuhkosyöpää; vuonna 1969 Salsali ja Cliffton havaitsivat 4,2 prosentilla keuhkosyöpäpotilaista yläonttolaskimo-oireyhtymää. 80 prosenttia sen aiheuttaneista kasvaimista sijaitsi oikeassa keuhkossa. Myös joillakin lymfoomapotilailla on tavattu oireyhtymää; vuonna 1987 Armstrong ja Perez havaitsivat sen 1,9 prosentilla 952 tutkitusta lymfoomapotilaasta. Oireyhtymän ennuste riippuu pääasiassa sen taustalla olevasta aiheuttajasta. Hyvänlaatuiseen yläonttolaskimo-oireyhtymään ei liity ylimääräistä kuolleisuutta, mutta pahanlaatuisena se tappaa ilman hoitoa noin kuukaudessa. Jos siihen liittyy kurkunpään tai aivojen turvotusta, on äkkikuoleman vaara todellinen.^[1]

Pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista 9–19 prosenttia saa yläonttolaskimo-oireyhtymän.^[1]

Yläonttolaskimo-oireyhtymän aiheuttamiin mahdollisiin oireisiin lukeutuvat turvotus esimerkiksi kasvoissa, rintakipu sekä hengitys- ja nielemisvaikeudet.^[2]

Myös henkitorven syöpä on eräs yläonttolaskimo-oireyhtymän aiheuttaja.^[3]