Yhtenäiskulttuuri
Wikipediasta
Yhtenäiskulttuuri tarkoittaa kulttuuria, jossa samat arvot ja ihanteet vallitsevat kaikilla osa-alueilla, niin tieteen, taiteen kuin arkielämänkin piirissä. Kaikilla on suunnilleen sama käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.[1]
Yhtenäiskulttuuri Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kulttuurihistoria- ja historiateoksissa sekä kansankulttuurin yleisesityksissä mainitaan usein, että Suomessa on siirrytty vanhasta yhtenäiskulttuurista 1800- ja 1900-luvun kuluessa kaupunkimaiseen yleiskulttuuriin, sekä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä moniarvoiseen yhteiskuntaan. Mentaliteettien tutkimuksessa on painotettu muutosten hitautta.[2]
Vaikka yhtenäiskulttuurin murtuminen oli alkanut Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, vielä 1960-luvun alussa Suomi oli tiukan yhtenäinen maa, jossa tapahtui varsin vähän muutoksia. Lopullinen kuolinisku yhtenäiskulttuurille oli maaltamuutto, jonka ansiosta vanhat valtarakenteet ja instituutiot eivät enää hallinneet ihmisiä. Keskeinen ihmisiä yhtenäiskulttuurista irrottanut tekijä oli individualisoituminen eli yksilöllistyminen. Ihmiset alkoivat haluta suurempaa vapautta itseään koskevissa päätöksissä.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Etälukion uskonto, kurssi 2 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Seppo Knuuttila - Suomalainen yhtenäiskulttuuri, onko sitä? (Arkistoitu – Internet Archive) Esitelmä Jyväskylässä 8.4.1999
- ↑ Tampereen Vapaa-ajattelijat, Pakanasanomat 1/2003: Individualisoituminen johtaa maallistumiseen
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
