W-CDMA (engl. Wideband Code Division Multiple Access) on UMTS-verkoissa käytettävä radiorajapinta. Se määrittelee esimerkiksi, kuinka mobiililaitteet kommunikoivat tukiasemien kanssa ja miten signaalit moduloidaan.

W-CDMA:n ominaisuuksia, joita ei ole 2G-järjestelmissä:

• teoreettisesti jopa 21 Mbps tiedonsiirtonopeus, mutta käytännössä päästäneen enintään 10 Mbps nopeuksiin
• joustava tiedonsiirtokapasiteetti
• parempi taajuuksien uudelleenkäyttö, koska kaikki saman operaattorin solut käyttävät samoja taajuuksia

W-CDMA tukee kahta perustekniikkaa: FDD:tä ja TDD:tä. FDD-tekniikka perustuu siihen, että myötäsuunnalle ja paluusuunnalle on annettu omat 5 MHz:n taajuuskaistat, joita päätelaitteet ja tukiasemat voivat käyttää. Taajuudet 1 920–1 980 MHz on varattu paluusuunnan käyttöön ja taajuudet 2 110–2 170 MHz myötäsuunnalle. Tämä mahdollistaa noin 250 samanaikaisen puhekanavan käyttämisen.

TDD-tekniikassa puolestaan samaa taajuusaluetta käytetään tiedonsiirrossa molempiin suuntiin. Siirrossa toimitaan vuorosuuntaisesti samalla taajuusalueella ja tätä tekniikkaa varten on varattu taajuusalueet 1 900–1 920 MHz sekä 2 020–2 025 MHz. Tämä sallii vain noin 120 yhteyttä, mutta se myös vaatii vain puolet kaistanleveydestä.

Ensimmäinen kaupallinen W-CDMA:ta käyttävä verkko oli japanilaisen NTT DoCoMon FOMA, joka otettiin käyttöön vuonna 2001. TeliaSonera avasi oman W-CDMA-palvelunsa Suomessa 13. lokakuuta 2004.

• Kaj Granlund: Langaton tiedonsiirto. Docendo, 2001.
• Harri Holma and Antti Toskala (toim.): WCDMA For UMTS - Radio Access For Third Generation Mobile Communications. Wiley, 2002.