Vuodenpyörä viittaa uuspakanoiden, kuten wiccojen, kahdeksaan vuotuiseen uskonnolliseen juhlapäivään eli sapattiin. Niihin kuuluu neljä aurinkoon liittyvää juhlaa sekä neljä kausittaista juhlaa, joilla juhlistetaan merkittäviä vuodenajan vaihtumisia.^[1]

Sykliseen aikakäsitykseen uskoneet muinaiset keltit juhlistivat vuodenpyörässä olevia päiviä, mutta vuodenpyörä sinällään on uusi keksintö. Sitä ehdotti ensimmäisenä Jacob Grimm vuoden 1835 teoksessaan Teutoninen mytologia. Nykymuotoisen vuodenpyörän laativat wiccat 1950- ja 1960-luvulla.^[1]

Vuodenpyörän kahdeksan pyhää joustavine päivämäärineen ovat:^[1]

• Samhain 31. lokakuuta, vuodenkierron alun juhla
• Yule 20.–25. joulukuuta, talvipäivänseisauksen juhla
• Imbolc 1.–2. helmikuuta, uudelleensyntymisen ja puhdistautumisen juhla
• Ostara (Ēostre, Eostar) 20.–23. maaliskuuta, kevätpäiväntasauksen juhla
• Beltane 30. huhtikuuta – 1. toukokuuta, valon, hedelmällisyyden ja kesän tulon juhla
• Litha 20.–22. kesäkuuta, kesäpäivänseisauksen juhla
• Lughnasadh 1. elokuuta, sadonkorjuun juhla
• Mabon 20.–23. syyskuuta, syyspäiväntasauksen ja menneen vuoden muistelun juhla

Juhlapäivien tarkoitus on huomioida se, mitä ihminen on saavuttanut ja menettänyt vuoden kierron aikana. Siihen liittyy muinaisten kelttien uskomus, jonka mukaan tasapaino säilytetään kun muistellaan saatuja asioita kiitollisina mutta myös menetettyjä asioita.^[1]

Kun kristinusko syrjäytti pakanauskonnot Euroopassa, vuodenpyörän juhlapäivät kristillistettiin. Esimerkiksi Yulesta tuli joulu ja Ostara korvattiin pääsiäisellä.^[1]

• 
  Vuodenpyörää kuvaava maalaus, Vivienne Shanley.
• 
  Kahdeksanpuolainen pyörä on eräs vuodenpyörän symboli.