Vuoden 1734 laki on Ruotsissa vuonna 1734 säädetty yleinen laki eli kodifikaatio^[1], johon koottiin kaikki tärkeimmät siviili-, rikos- ja prosessioikeudelliset säädökset. Sen säätäminen on edelleenkin viimeisin kerta, jolloin Ruotsissa tai siihen vielä tuolloin kuuluneessa Suomessa on suoritettu kaikkia näitä oikeusaloja koskeva lainsäädännön kokonaisuudistus. Alkuperäisestä laista on sekä Ruotsissa että Suomessa enää vain harvat osat voimassa, mutta se on kummassakin maassa vanhin vielä osittain voimassa oleva laki.^[2]

Sen jälkeen, kun vuoden 1734 valtiopäivät olivat hyväksyneet lain, kuningas Fredrik I päätti 23. tammikuuta 1736, että laki oli astuva voimaan saman vuoden syyskuun alussa. Se kumosi keskiajalla säädetyn kuningas Kristofferin maanlain ja kaupunkilain sekä syrjäytti 1600-luvun alusta oikeudessa sovelletun niin sanotun Mooseksen lain eli eräitä kohtia Raamatusta (katso Puhdasoppisuuden aika Suomessa). Laki oli lopputuloksena kattavasta oikeudellisesta uudistustyöstä, joka oli aloitettu jo Ruotsin suurvaltakaudella ja jota oli jatkettu Suuren Pohjan sodan jälkeen. Lain suomennos Ruotzin waldacunnan laki ilmestyi 1759, ja sen oli suomentanut Samuel Forseen. Suomennoksen kieli oli vanhanaikaista jo ilmestyessään, ja uusi suomennos saatiin vihdoin yli sata vuotta myöhemmin, 1865 Gustaf Cannelinin suomentamana.^[2][3]

Aikaisempien lakien tapaan vuoden 1734 laki jakautui pääosiin, joista käytettiin nimitystä kaari. Kaaria oli yhdeksän: naimiskaari, perintökaari, maakaari, rakennuskaari, kauppakaari, rikoskaari^[4], rangaistuskaari, ulosottokaari ja oikeudenkäymiskaari.^[2]

Vuonna 1809 Porvoon valtiopäivillä päätettiin, että laki oli oleva edelleen voimassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Nykyisinkin laista ovat yhä voimassa sekä Suomessa että Ruotsissa jotkin kauppa-^[5] ja rakennuskaaren^[6] säännökset, jotka tosin yhteiskunnallisen kehityksen ja uudemman lainsäädännön vuoksi ovat jo jääneet vähämerkityksisiksi. Näistä kauppakaari tosin sisältää edelleenkin lukuisia alkuperäisiä pykäliä, jotka ovat tänäkin päivänä käytössä olevaa lainsäädäntöä.^[7] Suomessa myös oikeudenkäymiskaari on yhä voimassa alaa koskevien säännösten runkona, joskin melkein kaikki sen säännökset on vähitellen muutettu useissa osittaisuudistuksissa. Esimerkiksi käräjäoikeuksien perustaminen aikaisempien raastuvan- ja kihlakunnanoikeuksien tilalle vuonna 1993 merkitsi siihen varsin suuria muutoksia, mutta silloinkaan kaaren tilalle ei säädetty kokonaan uutta lakia, vaan muutettiin vain monet sen pykälät tai kokonaiset luvut toisin kuuluviksi. Alkuperäisistä säännöksistä oikeudenkäymiskaaressa on edelleenkin voimassa mm. tuomarinvalan kaavaa koskeva pykälä.^[8] Ruotsissa sitä vastoin säädettiin kokonaan uusi oikeudenkäymiskaari vuonna 1948.

Varsinkin Ruotsissa mutta jonkin verran Suomessakin on kaari (balk) -nimitystä myöhemminkin käytetty joidenkin keskeisten lakien nimissä.^[2] Nimityksellä ei ole erityistä juridista merkitystä, mutta sillä on haluttu ilmaista, että vaikka kysymys ei ole perustuslaista, on kyseessä merkitykseltään keskeinen laki, johon on koottu tiettyä oikeusalaa koskevat säännökset.

Ruotsissa ovat vielä osittain voimassa rakennuskaari^[9] ja kauppakaari^[10].

Suomessa on nykyisin voimassa vuoden 1965 perintökaari (40/65)^[11] ja vuoden 1995 maakaari (140/95),^[12] jotka kumosivat samannimiset vuoden 1734 lain kaaret. Muista kaarista naimiskaaren kumosi vuoden 1929 avioliittolaki (234/29)^[13], rikoskaaren sekä rangaistusten täytäntöönpanosta säätäneen rangaistuskaaren vuoden 1889 Suomen rikoslaki (39/1889) ^[14] ja siihen liittynyt asetus rangaistusten täytäntöönpanosta (39A/1889) sekä ulosottokaaren vuoden 1895 ulosottolaki (37/1895). Ulosottolakia uudistettaessa vuonna 2007 uuden lain nimeksi tuli jälleen ulosottokaari (705/2007) ^[15].

• Oikeushistoria
• Kaari (laki)

• Agricola-historiasivut: Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki
• Lain vielä voimassa olevat kaaret Finlexissä