Volgan vesivoimalaitos
Wikipediasta
| Volgan vesivoimalaitos
Волжская ГЭС |
|
|---|---|
 |
|
| Valtio | Venäjä |
| Sijainti | Volgogradin alue ja Volžski |
| Koordinaatit | |
| Rakentaminen alkoi | 1950 |
| Vihkiminen | 1961 |
| Sähköverkkoon | 1958 |
| Valmistunut | 1961 |
| Omistaja | RusHydro |
| Pato | |
| Vesistö | Volgan vesistö (d) |
| Joki tai koski | Volga |
| Korkeus | 44 m |
| Pituus | 725 m |
| Yläpuolinen patoallas | |
| Nimi | Volgogradin tekojärvi |
| Pinta-ala | 3 117 km² |
| Kokonaistilavuus | 31,5 km³ |
| Voimalaitos | |
| Tyyppi | jokivoimalaitos |
| Turbiinit |
7×115 MW 10×125,5 MW 5×120 MW 1×11 MW |
| Kapasiteetti | 1 671 MW |
| Vuosituotanto | 10,999 TWh |
 Volgan vesivoimalaitos |
|
| Commons | luokka |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Volgan vesivoimalaitos (ven. Волжская ГЭС, Во́лжская гидроэлектроста́нция , Volžskaja GES, Volžskaja gidroelektrostantsija) on Euroopan suurin vesivoimala[1]. Se sijaitsee Euroopan suurimman joen, Volgan alajuoksulla Etelä-Venäjällä Volgogradin kaupungin yläpuolella, noin 400 kilometriä ylävirtaan joen suulta Kaspianmeressä. Volgan vesivoimalaitos on alin Volgan-Kaman jokisysteemin suurten voimalapatojen ja tekojärvien sarjassa. Sen pato salpaa yläpuolelleen 540 kilometrin pituisen ja yli 3 000 neliökilometrin laajuisen Volgogradin tekojärven.
Voimalan nykyinen kokonaisteho on 2 650 megawattia. Voimala kuuluu RusHydro-energiayhtiön vesivoimaloihin.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voimalaitos rakennettiin osana suurten kommunististen rakennushankkeiden sarjaa, joka käynnistettiin Neuvostoliiton ministerineuvoston ja Josef Stalinin päätöksellä elokuussa 1950. Rakennustyö alkoi 1952, ja voimala käynnistettiin vaiheittain vuosina 1958–1961.[2] Rakennustöihin kerättiin kymmenin tuhansin Komsomol-nuorisoa koko neuvostovaltiosta. Volžskin kaupunki voimalan kohdalla joen itärannalla syntyi rakentajien asutuskeskukseksi.
Vuonna 1959 valmistui 500 kVn korkeajännitelinja laitoksesta Moskovaan. Myöhemmin laitokselta rakennettiin maailman ensimmäinen korkeajännitteinen, 800 kV:n tasajännitelinja Donbassin teollisuusalueelle. Laitos toimi myöhemminkin useiden vesivoimainnovaatioiden koepaikkana.
Voimalaitoksella oli keskeinen osa Ala-Volgan alueen ja Donbassin talouskehityksessä ja Keski- ja Etelä-Venäjän talousalueiden energiaverkon rakentumisessa. Patoaltaiden rakentaminen teki myös Volgan ala- ja keskijuoksut navigointikelpoisiksi Kaspianmereltä Astrahanista Saratoviin. Hankkeeseen liittyi myös Volgan vasemman puolen keinokasteluprojekteja, erityisesti Länsi-Kazakstanin alueella.
Teknisiä tietoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voimalaitokseen liittyvän patorakennelman pituus 4,9 kilometriä. Joen ylittävä suora betonirakenteinen osuus on 725 metriä pitkä ja 44 m leveä, ja siihen liittyy 3,2 km maapatoa, joka on enimmillään 47 m korkea. Vedenpintojen ero on noin 15 m. Padon yli on maantie- ja rautatieyhteydet. Padon yhteyteen on rakennettu sen ohittava kalatie.
Voimalaitoksen nykyteho on 2 592,5 MW ja vuosituotanto 11 626 GWh. Generaattoreita on yhteensä 22, yksikköteholtaan 115–125,5 MW. Sähkö ohjataan lähinnä Volgogradin, Moskovan ja Donbassin tarpeisiin.
-
Volgan vesivoimalaitos alimpana -
Ilmakuva alueen yltä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Russia's Race for Refurbishment Renewable Energy. Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 22.4.2014.
- ↑ История строительства ГЭС RusHidro. Arkistoitu 4.7.2016. Viitattu 22.4.2014. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Volžskaja GES RusGidron sivusto (venäjäksi)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
