Vesa Kähkölä (s. 30. tammikuuta 1959) on suomalainen kestävyys- ja maastojuoksija. Urallaan hän edusti vuoteen 1980 Tervolan Terävää ja uransa huippuvuodet Tornion Pyryä ^[1].

Kähkölä saavutti pronssia Kalevan kisojen kympillä vuonna 1984, mutta alkoi vähitellen keskittyä maratonille. Heti syksyn 1984 SM-maratonilla Liperissä irtosi hopeamitali kuten seuraavan kevään maastoista. Vain kaksi viikkoa maastojuoksukisan jälkeen Vesa Kähkölä saavutti ensimmäisen yleisen sarjan Suomen mestaruutensa SM-maratonilla Valkeakoskella. Mitalisarja jatkui vuonna 1987 SM-maratonilla Uudessakaupungissa hopeamitalilla ja SM-maastojuoksussa mestaruudella. Kittilän ruskamaratonilla Kähkölä saavutti huippuajan 2.12.25, mutta matka osoittautui alimittaiseksi, eikä tulos jäänyt ennätyskirjoihin^[2]. Nämä saavutukset eivät riittäneet Rooman MM-kisoihin. Radalla tuli 10 000 metrillä vuoden 1984 hopean lisäksi pronssia 1986.^[3]

Vuodesta 1988 tuli uran paras – samalla oli olympiavuosi. Keväällä Kähkölä oli Bostonin maratonilla paras suomalainen ennätyksellään 2.16.17 ja kesäkuussa 1988 hän saavutti Suomen mestaruuden Kotkassa. Tulos ei riittänyt silloiselle SUL:n juoksujen valmennusjohtajalle Juha Väätäiselle esittää Kähkölää Soulin olympialaisiin maratonedustajaksi.^[4][5]

Ura päättyi syksyyn 1988. Kähkölä saavutti urallaan vuosina 1976–1988 yhteensä 23 SM-mitalia, kolme Euroopan cup -edustusta, kolme MM-maastoedustusta, kerran nuorten EM-kisoissa, neljä nuorten maaottelua.

Uransa jälkeen Kähkölä toimi urheilun järjestötehtävissä. Hän toimi Tornion Pyryn yleisurheilujaoston puheenjohtaja vuosina 1991–1992, Tornion Pyryn puheenjohtajana vuosina 1992–2002. Siirryttyään Torniosta Etelä-Savoon Kähkölä on toiminut paikallisen Mäntyharjun Virkistyksen yleisurheilujaoston puheenjohtajana vuosina 2004–2007 ja sen jälkeen yleisurheilujaoston jäsenenä. Vuonna 2009 hän sai opetusministeriön ansiomitalin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi tekemästä työstä. ^[6]

^[1]