Verenkuva on lääketieteellinen termi, joka viittaa tutkimusmenetelmiin, jotka tyypillisesti koostuvat useiden tavallisimpien verikokeiden yhdistelmistä.

Yleisimmässä verenkuvatutkimuksessa eli perusverenkuvassa mitataan punasoluja, niiden hemoglobiinipitoisuutta ja valkosoluja. Perusverenkuvaa tarvitaan lukuisissa eri tilanteissa, koska sen avulla voidaan todeta monia eri sairauksia. Se tutkitaan herkästi, jos potilaalla on esimerkiksi väsymystä, vatsakipuja tai mustelmataipumusta, joiden yhteydessä voi olla anemia tai liian vähäinen verihiutaleiden määrä.^[1]

Tutkimukset merkitään tavallisesti kaksi- tai kolmiosaisella lyhenteellä. Lyhenteen ensimmäinen osa kertoo tutkittavan systeemin, toinen osa on tutkimuksen tyyppi ja kolmas osa, takaliite, tarkentaa sitä. On tärkeätä huomata, että eräät viitearvot ovat laboratoriokohtaisia ja voivat vaihdella huomattavasti, johtuen erilaisista käytetyistä analyysimenetelmistä.

Alla oleva taulukko sisältää luettelon lääketieteellisistä laboratoriotutkimuksista lyhenteineen. Taulukossa on käytetty aikuisten viitearvoja.

Tämän taulukon mukaista analyysiä voidaan kutsua nimellä pieni verenkuva (B-PVK). Jos jätetään trombosyytit ja leukosyytit huomiotta, mutta tutkitaan punasolujen esiaste retikulosyytit, voidaan puhua punaisesta verenkuvasta. Jos listaan liitetään valkosolujen erittelylaskenta eli ”diffi”, on kysymyksessä täydellinen verenkuva (B-TVK).

• Laboratoriotutkimusnimikkeistö kunnat.net -palvelussa
• HUSLab ohjekirja
• KYS-Laboratoriokeskus ohjekirja
• Tampereen Laboratoriokeskuksen ohjekirja
• TYKSLab ohjekirja