Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue, lyh. VSDTP (ven. Российская социал-демократическая рабочая партия, Rossijskaja sotsial-demokratitšeskaja rabotšaja partija, lyh. РСДРП, RSDRP) oli venäläinen puolue. Se perustettiin 1898 Minskissä yhdistämään Venäjän keisarikunnassa toimineet vasemmistoryhmät. Sen merkittävimpiä johtajia olivat Juli Martov, Georgi Plehanov, Lev Trotski ja Vladimir Lenin. Puolueen toiminta kiellettiin vuonna 1921.

Sosiaalidemokraattien toisessa edustaja­kokouksessa 1903 puolue oli jakautunut kahteen kilpailevaan ryhmään. Martovin ryhmä vastusti Leninin päämäärää kehittää puolueesta pienen vallankumouksellisen ryhmän puolue ja kannatti eurooppalaisten sosialististen puolueiden suuren jäsenmäärän mallia. Leninin johtama ryhmä hävisi kiistan, mutta sen jäseniä nimitettiin bolševikeiksi (enemmistöläiset), koska he olivat voittaneet äänestyksen Iskra-lehden toimittajakunnan kokoonpanosta. Martovin johtamia maltillisia sosiaali­demokraatteja kutsuttiin menševikeiksi (vähemmistöläiset).

Sosiaalidemokraatit olivat mukana vallankumouksessa 1905 ja toimivat aktiivisesti neuvostoissa ja ammattiliitoissa.

Menševikit uskoivat, että proletariaatti ei pystyisi vallankumoukseen, vaan siitä tulisi luonteeltaan porvarillinen. Tämän vuoksi he olivat valmiit yhteistoimimaan porvarillisten puolueiden kanssa ja perustamaan liberaalin hallituksen, jota he pitivät siirtymävaiheena sosialistiseen yhteiskuntaan.

Vuonna 1912 bolševikit julistivat oman ryhmänsä puolueeksi. He järjestivät Prahassa VSDTP:n puoluekonferenssin, jonne ei kutsuttu suurinta osaa menševikeistä. Kokoukseen saapui lopulta 18 edustajaa, joista 16 oli bolševikkeja. Menševikit kokoontuivat kokoukseen Wienissä Trotskin johdolla. Prahan konferenssi totesi itsensä oikeutetuksi päättämään koko puolueen asioista, ja se valitsi mm. uuden keskuskomitean. Huhtikuussa alkoi ilmestyä puolueen uusi lehti, Pravda.^[1] Tästä lähtien ryhmittymä tunnettiin nimellä Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (bolševikit).^[2] VSDTP:n ryhmä duumassa hajosi vasta marraskuussa 1913.^[3]

Sosiaalidemokraattien mielipiteet jakaantuivat 1914 suhtautumisessa Venäjän valtiovaltaan sen taistellessa ensimmäisessä maailmansodassa ja monet merkittävistä menševikeistä, kuten Trotski ja Aleksandra Kollontai liittyivät bolševikkeihin.

Menševikit saivat virallisesti koko VSDTP:n haltuunsa, kun bolševikkien ryhmä muuttui puolueeksi helmikuun vallankumouksen jälkeen toukokuussa 1917. Bolševikkien johtaman lokakuun vallankumouksen jälkeen sosiaalidemokraattien asema vaikeutui ja puolueen toiminta kiellettiin Kronstadtin kapinan jälkeen 1921.

• Bund, sosiaalidemokraattisen puolueen sisällä itsenäisenä puolueena toiminut juutalaisten sosialistinen järjestö. Yksi VSDTP:n perustamiseen vuonna 1898 osallistuneista organisaatioista.
• Bolševikit, vuodesta 1903 alkaen vaikuttanut ja vuonna 1912 kokonaan itsenäisen puolueen muodostanut radikaalisiipi, johtaja Vladimir Lenin. Lokakuun vallankumouksen jälkeen ryhmä otti nimekseen Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (bolševikit), sittemmin Neuvostoliiton kommunistinen puolue.
• Menševikit, vuodesta 1903 puolueen toinen, maltillisempi pääsuuntaus. Saivat puolueen pääosin haltuunsa bolševikkien irtauduttua.
  • Defensistit, ensimmäinen maailmansodan aikana sotaa tukenut menševikkien oikea siipi.
  • Vallankumoukselliset defensistit, helmikuun vallankumouksen jälkeen sotaa vallankumouksen nimissä tukenut menševikkien keskisiipi.
  • Internationalistit, maailmansotaa vastustanut menševikkien vasen siipi, johtaja Julius Martov.
• Likvidaattorit, Leninin käyttämä pilkkanimi niistä sosiaalidemokraateista, joiden mukaan maanalainen organisaatio tuli lakkauttaa kun laillinen toiminta tuli 1905 mahdolliseksi.
• Otzovistit, bolševikkien ryhmä, jotka vaativat vuoden 1907 jälkeen irtautumista parlamentaarisesta toiminnasta ja siirtymistä kokonaan maanalaiseen toimintaan.
• Ultimatistit, bolševikkien ryhmä, joiden mukaan puolueen edustajilta duumassa oli vaadittava ehdotonta uskollisuutta keskuskomitean vallankumoukselliselle linjalle tai muuten olisi vetäydyttävä parlamentaarisesta toiminnasta.
• Vpered, vuonna 1909 muodostunut bolševikkien menettelytapoja kritisoinut ryhmä, jota kiinnosti erityisesti vaikuttaminen kulttuurin alueella, johtaja Aleksandr Bogdanov.
• Mežraiontsy (myös internationalistit), vuosina 1913–1917 bolševikkien ja menševikkien välissä vaikuttanut, puolueen yhtenäisyyden tärkeyttä korostanut ryhmä. Liittyivät lokakuun vallankumouksen alla bolševikkeihin.
• Jedinstvo, vuonna 1914 menševikkien oikealta laidalta erkaantunut ryhmä, johtaja Georgi Plehanov; samoja henkilöitä kuin defensisteissä.

• Taisteluliitto työväenluokan vapauttamiseksi