Vapaat taidot tai vapaat taiteet (lat. artes liberales) käsittävät antiikin aikana ja sittemmin yleensä koulutuksen historiassa ja erityisesti keskiaikaisissa yliopistoissa opetetut tärkeimmät oppiaineet. Yleensä puhuttiin seitsemästä vapaasta taidosta. Ne jaettiin kahteen ryhmään, trivium ja quadrivium. Triviumiin kuuluivat kielioppi, retoriikka ja dialektiikka (tai logiikka). Quadrivium koostui aritmetiikan, geometrian, tähtitieteen ja musiikin teorian opinnoista. Nämä taidot muodostivat keskiaikaisen yliopiston opintojen rungon.

Yleisemmin vapaat taidot merkitsevät yleissivistyksen ydintä, niitä oppiaineita, jotka on tarkoitettu tarjoamaan paremminkin yleistiedollisia ja älyllisiä kuin ammatillisia kykyjä. Yhteiskunnan kehityksen myötä vapaisiin taitoihin kuuluvien oppiaineiden joukko on muuttunut.

Nimitys vapaa tarkoitti alun perin vapaille miehille sopivaa, toisin sanoen antiikin ajan tasavaltaisen yhteiskunnan eliitille hyväksi katsottua, yleistä koulutusta. Eliitin ei tarvinnut tehdä varsinaista työtä, minkä takia esimerkiksi arkkitehtuuri ja lääketiede joutuivat pois sen piiristä, sillä ne edellyttivät enemmän ammatillista, suorastaan käsityöläismäistä työskentelyä.^[1] Tämän vuoksi vapaiden taiteiden opinnot sisälsivät läpi keskiajan lähinnä antiikin klassikkoja, ja niissä kartettiin johonkin tiettyyn ammattiin valmistavia opintoja. Myöhemmin vapaisiin taiteisiin alettiin lukea humanistisia aineita yleisemminkin.

Nykyään vapaa ymmärretään tässä yhteydessä monesti valistusajalla syntyneessä merkityksessä. Tällöin näiden taitojen ajateltiin vapauttavan mielen poistamalla ennakkoluulot ja epäoikeutetut oletukset. Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa vastaava nimitys liberal arts tarkoittaa humanistisia ja yleissivistäviä tieteenaloja.

Dante yhdisti teoksissaan Jumalainen näytelmä ja Il Convivio seitsemän vapaata taitoa seitsemään tunnettuun astrologiseen planeettaan.

• Paideia

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vapaat taidot Wikimedia Commonsissa