Valonvahvistin on laite, jolla voidaan vahvistaa valoa kiikarille tai kameralle pimeissä olosuhteissa.

Valonvahvistin vaatii toimiakseen sähkölähteen. Kannettavissa laitteissa virtalähteenä toimivat akut tai paristot. Ajoneuvoissa, kuten panssarivaunuissa, laitteet ottavat virtansa ajoneuvon sähköjärjestelmästä.

Käytännössä valonvahvistin käyttää hyväkseen ihmissilmälle normaalisti näkymätöntä infrapunasäteilyä ja myös näkyvän alueen säteilyä eli normaalia valoa. Säteily muunnetaan ihmissilmälle näkyväksi valoksi. Valonvahvistimen tuottama kuva on sävyltään harmaan vihertävä.

Valonvahvistin vahvistaa olemassa olevaa valoa. Täysin pimeässä tarvitaan siis ulkopuolista valoa, jotta valonvahvistimella voisi tähystää. Monissa valonvahvistimissa onkin tähän tarkoitukseen pieni infrapunavalo.

Valonvahvistin on alun perin kehitetty sotilaallisiin tarpeisiin. Nykyään ominaisuus on jo melko edullisissa videokameroissakin. Alun perin lämpövalonvahvistimien käyttö käsikäyttöisissä laitteissa oli rajoitettu niiden valtavan koon, raskaan kuorman ja tehonkulutuksen vuoksi, mutta vanadiinioksidi ja amorfinen pii ovat parantaneet niiden käyttöä, muun muassa päähän asennettavissa laitteissa.^[1]