Utile Dulci
Wikipediasta
Utile dulci -seura (= hyöty yhdistettynä huviin) oli ilmeisesti Elis Schröderheimin vuonna 1766 Tukholmaan perustama kirjallisuus- ja musiikkiseura, joka käytti toiminnassaan salaisia juhlamenoja. Seura toimi vuoteen 1795 saakka. Turun Aurora-seura oli sen haaraosasto.[1] Nimi on peräisin Horatiuksen runokirjeestä Ars poetica ('runotaide').[2]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tukholman musiikkielämä oli alkanut vilkastua voimakkaasti 1700-luvulla, kun suomalaissyntyinen[3] Johan Helmich Roman (1694–1758), "Ruotsin musiikin isä", oli nostanut hovissa esitettävän musiikin tasoa 1720-luvun lopulla ja aloittanut 1730-luvulla julkiset konsertit Tukholmassa. Hänen jälkeensä hovissa olivat toimineet hovikapellin johtajina muun muassa Per Brandt (1713–1767), Francesco Antonio Uttini (1723–1795), Abbé Georg Joseph Vogler (1749–1814) ja Joseph Martin Kraus (1756–1792), jotka olivat maineikkaita mutta eivät kuitenkaan ruotsalaisia. Vilkastuneen musiikkielämän vuoksi kansan keskuudessa hovin ulkopuolella alettiin kaivata yhä enenevässä määrin erilaista musiikkitoimintaa.[4]
Vuonna 1766 Tukholmaan perustettiin salaseura Utile Dulci, joka valistusajan hengessä uskoi jaloihin harrastuksiin, joihin myös musiikin katsottiin kuuluvan. Seuran "soitannollisissa" kokouksissa esiintyi orkesteri, joka oli “harppua myöten täydellinen” ja johon puolentoista vuosikymmenen aikana ehti kuulua 150 soittajaa. Mukana oli sekä hovisoittokunnan jäseniä että oppineita ja porvareita. Vaikka se oli salaseura, alettiin järjestää myös julkisia esiintymisiä. Kustavilaisen ajan vuosina Utile dulci -seuran toiminta vaikutti myös siihen, että perustettiin Kuninkaallinen ooppera ja Kuninkaallinen musiikkiakatemia. Kuninkaallisen oopperan vihkiäisissä 18. tammikuuta 1773 esitetty ooppera oli hovikapellimestari Uttinin Johan Wellanderin librettoon säveltämä Thetis et Pelée. Molemmat olivat Utile dulci -seuran jäseniä. Suomessakin kyseinen kappale tiedettiin, sillä 16-vuotiaalla turkulaisella ylioppilaalla Erik Tulindbergilla oli siitä osia hallussaan vuonna 1777.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yrjö Karilas (toim.): Pikku Jättiläinen, Suomenmaa, Historiamme kuuluisia yhdistyksiä, s. 554, 8. painos, WSOY 1958
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pikku Jättiläinen, s. 554
- ↑ Horatius, Ars poetica 343: Omne tulit punctum qui miscuit utile dulci ('kaikki pisteet saa se joka on yhdistänyt hyödyn huviin').
- ↑ Ylioppilaskunnansoittajat
- ↑ a b Ilkka Oramo: Salaseuroja ja veljeskuntia/Sibelius-Akatemia
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
