Act of Union eli unionilaki on nimitys vuonna 1707 säädetyille laeille, jolla Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat yhdistettiin yhdeksi valtioksi, Isoksi-Britanniaksi. Kyse oli kahdesta eri laista, joista toinen hyväksyttiin Englannin parlamentissa ja toinen Skotlannin parlamentissa. Lain säätämisen myötä Skotlannin parlamentti lakkautti samalla itsensä.

Englantia ja Skotlantia oli jo vuodesta 1603 alkaen yhdistänyt personaaliunioni, eli mailla oli sama hallitsija. Vuosien 1688–1689 mainion vallankumouksen jälkeen tehdyt yritykset tiivistää maiden välistä liittoa olivat kariutuneet. Varsinkin vuodesta 1703 Englannin ja Skotlannin parlamenttien välille oli syntynyt jännitettä ja kilpailua. Vähitellen joukko poliitikkoja sekä Skotlannissa että Englannissa alkoi taipua sille kannalle, että maat pitäisi lopullisesti yhdistää. Unionin arveltiin tarjoavan Skotlannille taloudellisen turvan, ja mahdollisuus vapaakauppaan houkutteli skotteja. Englannille taas tiiviimpi unioni toisi varmuuden, ettei Skotlanti toimisi sen vihollisten kuten Ranskan tai jakobiittien porttina Englantiin.^[1] Unionin syntymisen mahdollisti se, että skottiparlamentin itsenäisyys oli muodostunut englantilaisille niin suureksi riesaksi, että he olivat valmiit tekemään Skotlannille merkittäviä taloudellisia myönnytyksiä saadakseen skotit suostumaan vapaaehtoisesti unioniin.^[2]

Kuningatar Annan nimittämä komissio laati unionisopimuksen kolmessa kuukaudessa heinäkuuhun 1706 mennessä. Sen mukaan kauppa Ison-Britannian ja sen dominioiden välillä olisi vapaata ja tasa-arvoista, ja Annan kuoleman jälkeen kruunun sovittiin periytyvän Hannover-suvulle. Verotusta päätettiin yhtenäistää. Skotlanti lupautui ottamaan kontolleen osuuden Englannin valtionvelasta, ja vastineeksi Englanti maksoi Skotlannille kompensaatiota 398 085 puntaa ja 10 šillinkiä, mikä tunnetaan nimellä The Equivalent (’vastine’). Skotlanti sai säilyttää oman laki- ja oikeusjärjestelmänsä. Episkopaalinen Englannin kirkko ja presbyteerinen Skotlannin kirkko luvattiin säilyttää ilman muutoksia.^[1]

Unionin myötä Skotlanti sai Englannin parlamentin alahuoneeseen 45 edustajaa ja ylähuoneeseen 16 edustajaa. Skotlannin parlamentti hyväksyi unionilain vain pienin muutoksin tammikuussa 1707 ja Englannin parlamentti pian sen jälkeen. Kuningatar Anna vahvisti lain 6. maaliskuuta ja unioni astui voimaan 1. toukokuuta samana vuonna.^[1]

• Allan I. Macinnes: Acts of Union: The creation of the United Kingdom (englanniksi) BBC
• Unionilakien alkuperäistekstit ja kommentaareja (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Rupert Barnes