Ukrainan vallankumouksellinen kapinallisarmeija (ukr. Революційна Повстанська Армія України, Revoljutsijna Povstanska Armija Ukrajiny, ven. Революционная Повстанческая Армия Украины, Revoljutsionnaja Povstantšeskaja Armija Ukrainy, tunnettu myös nimillä Mahnolaiset ja Musta armeija) oli Venäjän sisällissodan ja Ukrainan itsenäisyyssodan aikana vuosina 1918–1921 toiminut anarkistinen armeija. Sen johtohahmona pidetään tunnettua ukrainalaista anarkistia Nestor Mahnoa. Armeija koostui pääosin Ukrainan ja Krimin alueiden talonpojista sekä työläisistä.

Ukrainan vallankumouksellisen kapinallisarmeijan edeltäjä oli lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 muodostettu Musta kaarti, jonka yksiköt sulautuivat kapinallisarmeijaan kevääseen 1919 mennessä. Armeijan tavoitteena oli luoda anarkistinen valtioton yhteiskunta Ukrainan ns. Mahnovštšynaan, jota armeija hallitsi. Se suojeli myös territorion alueelle muodostettuja anarkososialistisia kommuuneja.

Kapinallisarmeija koostui muiden tuon ajan armeijoiden tavoin jalka- ja ratsuväestä sekä tykistöstä. Kapinallisarmeijan ratsuväkeä pidetään parhaana Venäjän sisällissotaan osallistuneena ratsuväen osastona. Armeijan vahvuus vaihteli sodan eri vaiheissa noin 15 000 ja 110 000 miehen välillä. Suurimmillaan lukumäärä oli vuoden 1919 lopulla, kun kapinallisarmeijaan liittyi valtaosa 40 000 puna-armeijan sotilaasta, jotka jäivät Krimille bolševikkien pääjoukkojen vetäytyessä Ukrainasta.

Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa anarkistien sissiryhmät ottivat haltuunsa suuret määrät aseistusta sekä muuta sotamateriaalia Ukrainasta vetäytyviltä Itävalta-Unkarin ja Saksan keisarikunnan joukoilta. Armeijan ongelmaksi tuli myöhemmin aseiden ja ammusten puute, koska se ei hallinnut niitä valmistavia tuotantolaitoksia. Näin ollen kapinallisarmeija sai täydennystä ainoastaan vihollisjoukoilta jääneestä materiaalista.

Kapinallisarmeija oli organisoitu anarkistisen ihanteen mukaisesti ilman perinteistä komentoketjua tai upseeristoa. Päätökset tehtiin demokraattisesti erityisissä sotilasneuvostoissa sekä suuremmissa yleiskokouksissa. Upseereiden sijaan oli johtohenkilöitä, jotka valittiin äänestyksillä ja heitä myös vaihdettiin säännöllisesti. Myöskään perinteistä sotilaskuria ei ollut.

Mustan armeijan tunnuslauseita olivat ”Vapaus tai kuolema!” sekä ”Maa talonpojille, tehtaat työläisille!”. Ne oli yleensä kirjailtu suuriin mustiin lippuihin, jotka antoivat armeijalle yhden sen lempinimistä. Kapinallisarmeijaan on sittemmin liitetty seuraavanlainen lippu: mustalla pohjalla pääkallo ja sääriluut sekä teksti ”Kuolema kaikille, jotka seisovat työväenluokan vapauden tiellä”. Tämä lippu kuului kuitenkin Mahnosta laajalti riippumattomalle Svyryd Kotsurille.^[1]

Kapinallisarmeija taisteli aluksi yhdessä bolševikkien kanssa Venäjän valkoista armeijaa vastaan ja onnistui kukistamaan kenraali Anton Denikinin johtamat Etelä-Venäjän armeijan joukot marraskuussa 1919. Jotkut historioitsijat ovat arvelleet, että ilman anarkistien voittoa Umanin kaupungin lähistöllä käydyssä Peregonovkan taistelussa syyskuussa 1919 valkoisten joukot olisivat edenneet Moskovaan saakka ja kukistaneet bolševikkihallinnon.

Denikinin joukoista saadun voiton jälkeen bolševikit kieltäytyivät tekemästä yhteistyötä Mahnon anarkistijoukkojen kanssa ja lähettivät kaksi Tšekan agenttia yrittämään hänen murhaansa kesäkuussa 1920. Samana vuonna puna-armeijan komissaari Lev Trotski aloitti terrorin ja määräsi tuhansia Mahnoa tukevia talonpoikia teloitettavaksi. Trotski veti puna-armeijan osastot pois eteläiseltä rintamalta, jolloin Krimillä olleet tsaarille uskolliset kasakat etenivät vapaasti Ukrainan eteläosiin. Trotski tarjosi mahnolaisille yhteistyötä uudelleen syksyllä 1920. Mahno allekirjoitti lokakuussa sopimuksen, joka sisälsi muun muassa Neuvosto-Venäjällä vangittujen anarkistien armahduksen.

Kapinallisarmeija kukisti kasakat ja kenraali Pjotr Wrangelin komentamat Etelä-Venäjän armeijan rippeet marraskuuhun 1920 mennessä. Samaan aikaan Mahnon lähimpiä miehiä osallistui neuvotteluihin Trotskin tarjoamasta uudesta liittosopimuksesta, koska bolševikit eivät olleet noudattaneet ja ratifioineet edellistä sopimusta. Anarkistien delegaatiot vangittiin ja teloitettiin. Kapinallisarmeija jatkoi taistelua bolševikkeja vastaan elokuuhun 1921 saakka, jonka jälkeen Mahno sekä osa anarkisteista pakeni rajan ylitse Romaniaan.

• Makhnovist movement, Kate Sharpley Library

Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Saksa