Tommy Johnson (1896 Terry, Mississippi – 1. marraskuuta 1956 Crystal Springs, Mississippi) oli yhdysvaltalainen delta blues -muusikko, joka levytti 1920-luvun lopulla. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä delta bluesiin vaikuttaneista henkilöistä ennen Robert Johnsonin aikaa.^[1]

Johnson syntyi Mississipissä lähellä Terryä ja muutti vuoden 1910 paikkeilla Crystal Springsiin, jossa hän vietti suuren osan elämästään. Vuoteen 1914 mennessä hän oli opetellut soittamaan kitaraa ja esiintyi paikallisissa juhlissa yhdessä veljiensä Magerin ja LeDellin kanssa. Vuonna 1916 hän meni naimisiin Maggie Bidwellin kanssa (myöhemmin aiheessa laulussa ”Maggie Campbell Blues”) ja muutti Webb Jenningsin plantaasille lähelle Drewn kaupunkia Yazoo Deltan alueelle lähelle Dockeryn plantaasia. Siellä hän tapasi muita muusikoita kuten Charlie Pattonin ja Willie Brownin. Johnson asui siellä noin vuoden oppien delta bluesin hienouksia ja lähti sitten kiertelemään ympäri Arkansasia, Louisianaa ja Mississippiä. Alkoholisoitunut Johnson palasi Crystal Springsiin vuonna 1920 ja alkoi uudelleen soittaa veljiensä kanssa.^[2]

Helmikuussa 1928 Johnson teki ensimmäiset levytyksensä yhdessä Papa Charlie McCoyn kanssa Victor Recordsille (myöhemmin RCA Victor, nykyisin BMG). Sitä seurasi toinen äänityssessio elokuussa 1928. Levytyksiin kuului muun muassa kappale ”Canned Heat Blues”, josta bluesyhtye Canned Heat otti nimensä. Kappale kertoo Sterno-nimisestä hyytelöidystä denaturoidusta alkoholista tehdyn juomasekoituksen juomisesta. Johnsonin kerrotaan olleen addiktoituneen juomaan, jolla oli humalan lisäksi huumaavia vaikutuksia. ^[3]

Kolmannen ja viimeisen levytyssessionsa Johnson teki joulukuussa 1929 Paramount Recordsille. Hän ei enää levyttänyt luultuaan antaneensa pois levytysoikeutensa ja Suuren laman myötä myös levynmyynti yleisesti laski. Johnson pysyi suosittuna esiintyjänä Jacksonin alueella 1930- ja 1940-luvuilla, toisinaan esiintyen Ishman Braceyn kanssa.^lähde?

Johnson kuoli sydäninfarktiin soitettuaan juhlissa marraskuussa 1956. Hänet haudattiin Warm Springsin metodistikirkon hautausmaalle Crystal Springsin ulkopuolelle. Vuosittain lokakuussa Crystal Springsissä järjestetään Tommy Johnson Blues Festival.^lähde?

Johnson tapasi kertoa tarinaa, jonka mukaan hän oli myynyt sielunsa Paholaiselle eräässä Missisippi Deltan autiossa tienristeyksessä ja saanut vastineeksi hurjat soittotaidot.^[1] Erään sukulaisensa mukaan Johnsonin tarina kulki seuraavasti: ^[4]

»... menet tienristeykseen, jossa tiet risteävät sillä tavoin. Mene sinne, ole siellä hieman ennen kello 12 yöllä, jotta tiedät olevasi varmasti ajoissa. Sinulla on mukana kitarasi, jolla soitat itseksesi jotain kappaletta ... Iso musta mies kävelee luoksesi ja ottaa kitarasi, ja hän virittää sen. Ja sitten hän soittaa sillä kappaleen, ja ojentaa sen takaisin sinulle. Sillä tavoin opin soittamaan ihan mitä tahdon.»
(Tommy Johnsonin kertoma tarina ^[4])

Samanlaista tarinaa alettiin myöhemmin kertoa myös Robert Johnsonista, jonka kirjoittamien kappaleiden sanoituksissa Paholainen oli usein mukana.^[1][4]

Vuoden 2000 elokuvassa Voi veljet, missä lienet? on henkilö nimeltään Tommy Johnson (jota esittää Chris Thomas King), joka on myynyt sielunsa paholaiselle soittaakseen kitaraa. Hän soittaa ”Soggy Bottom Boys” -yhtyeen kanssa kappaleen ”Man of Constant Sorrow”.

• Tommy Johnson Blues Foundation
• Tommy Johnson AllMusicissa (englanniksi)
• Kuvitettu diskografia
• Trail to the Hellhound: Tommy Johnson

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Yhdysvallat Australia Taiteenala Discography of American Historical Recordings MusicBrainz Henkilöt Trove Muut IdRef