Titus Albucius (100-luku eaa.) oli roomalainen preettori, puhuja ja epikurolainen filosofi. Albucius opiskeli Ateenassa 100-luvun loppupuolella. Hän oli hyvin perehtynyt kreikkalaiseen kirjallisuuteen. Cicero sanoi hänen olleen itsekin melkein kreikkalainen.^[1] Runoilija Lucilius satirisoi sitä, että Albucius käytti joka tilanteessa kreikkaa ja viittasi kreikkalaiseen filosofiaan.^[2]

Albucius syytti auguuri Mucius Scaevolaa väärinkäytöksistä (repetundae) provinssissaan, mutta oikeusjuttu epäonnistui.^[3] Vuonna 105 eaa. Albucius toimi preettorina Sardiniassa. Hän menestyi eräässä pienimuotoisessa jutussa rikollisia vastaan, ja juhli tämän ansiosta triumfia provinssissa. Palattuaan Roomaan hän pyysi senaatilta kunnianosoitukseksi supplicatiota, mutta tästä kieltäydyttiin. Vuonna 103 eaa. Gaius Julius Caesar vanhempi syytti Albuciusta väärinkäytöksistä provinssissaan, ja hänet tuomittiin. Pompeius Strabo oli tarjonnut itseään syyttäjäksi, mutta hänen ei sallittua toimia tehtävässä, koska hän oli ollut Albuciuksen kvestori.^[4]

Tuomion jälkeen Albucius vetäytyi Ateenaan ja keskittyi filosofian tutkimiseen.^[5] Albucius jätti jälkeensä puheita, jotka Cicero tunsi.^[1]

• Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 94. Osa I. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)