Tietyyliperatsiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-etyylisulfanyyli-10-[3-(4-metyylipiperatsin-1-yyli)propyyli]fenotiatsiini
Tunnisteet
CAS-numero	1420-55-9
ATC-koodi	R06AD03
PubChem CID	5440
DrugBank	DB00372
Kemialliset tiedot
Kaava	C22H29N3S2
Moolimassa	399,622
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Proteiinisitoutuminen	60 %
Metabolia	?
Puoliintumisaika	?
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	?

Tietyyliperatsiini (Torecan) on eräs neuroleptinen lääkeaine. Sitä valmisti sveitsiläinen Sandoz-lääkeyhtymä. Lääke otettiin käyttöön arviolta 1970-luvun puolen välin vaiheilla. Sitä käytettiin myös huimauksen ja oksentelun estoon.^[1] Pahoinvoinnin estoon tarvittavia lääkkeitä on käytetty esimerkiksi kemoterapiassa eli lääkkeellisissä syöpähoidoissa sekä sädehoidoissa. Koska tämä lääke omasi, proklorperatsiinin tavoin, taipumuksen aiheuttaa erityisen herkästi sekä etenkin nuorille potilaille spastisia pakkoliikkeitä ja vastaavia sivuoireita, kuten akuuttia dystoniaa ja tardiivia dyskinesiaa - niin siitä suurelta osin luovuttiin.^[2]

Tietyyliperatsiinia lähellä kemiallisesti olevia muita vastaavia lääkeaineita ovat perfenatsiini (mm. Peratsin), proklooriperatsiini (mm. Stemetil), tioproperatsiini Majeptil, butaperatsiini Randolectil - jota myös pahoinvoinnissa ja oksentelussa käytetty ja trifluoperatsiini sekä tiopropatsaatti Dartalan.^[3]

Tietyyliperatsiinille tunnettiin kolme erilaista lääkkeen antotapaa: ne olivat suun kautta otettava tabletti, peräpuikko (rektaalinen) sekä injektoitava lääkeliuos. Injektio voitiin antaa ihon alle (subkutaaninen), lihakseen (intramuskulaarinen) taikka laskimosuoneen annettuna (intravenoosinen).^[1]

Lääkettä ei tavallisesti saanut antaa alle 15 vuotta nuoremmille lapsille.^[4]

• Pharmaca Fennica PF-76, Lääkevalmisteet 1976: s. 66-69, 82 & 952.
• Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/WSOY, Espoo-Porvoo, 1977. Isbn 951-0-06936-1.