Terence Tao
Wikipediasta
.jpg)
Terence Chi-Shen Tao (s. 17. heinäkuuta 1975 Adelaide, Australia) on australialais-amerikkalainen matemaatikko. Hän työskentelee muun muassa osittaisdifferentiaaliyhtälöiden, kombinatoriikan ja analyyttisen lukuteorian parissa. Tao on tällä hetkellä UCLA:n matematiikan professori.[1] Hän sai lukuteorian tutkimuksistaan matematiikan arvostetuimman palkinnon, Fieldsin mitalin, elokuussa 2006.[2] Vain kuukausi myöhemmin, syyskuussa 2006, hän sai MacArthur Fellowship -palkinnon.
Nykyään Tao asuu vaimonsa ja lapsensa kanssa Los Angelesissa, Yhdysvalloissa.
Perhetausta, lapsuus, nuoruus ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taon molemmat vanhemmat ovat ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia Hongkongista Australiaan. Hänen isänsä Tao Xiangguo on lastentautilääkäri ja äitinsä on entinen matematiikan opettaja. Terence Taon isä kertoi lehdistölle, että kahden vuoden iässä Terence yritti opettaa perhejuhlan aikana muutamia viisivuotiaita laskemaan numeropalikkoja käyttämällä[3]. Lisäksi isä kertoi, että Tao puhuu kantoninkiinaa, mutta ei kirjoita kiinaksi.
Terence Tao osoitti matemaattisen lahjakkuutensa jo nuorena. Hän suoritti yliopisto-opintoja jo yhdeksän vuoden iässä. Hän on toinen niistä kahdesta lapsesta, jotka ovat saaneet Johns Hopkinsin Study of Exceptional Talent -ohjelmassa vähintään 700 pistettä SAT:n matematiikkatestissä kahdeksanvuotiaana. Hänen tuloksensa oli 760.[4]
Vuosina 1986, 1987 ja 1988 Tao oli nuorin osallistuja Kansainvälisissä matematiikkaolympialaisissa. Hän osallistui olympialaisiin ensi kertaa kymmenvuotiaana ja voitti pronssia 1986, hopeaa 1987 ja kultaa 1988. Hän voitti kultamitalin juuri täytettyään 13 vuotta ja on toistaiseksi olympialaisten nuorin kultamitalisti. 14-vuotiaana Tao liittyi Research Science Instituteiin. Hän suoritti kandidaatin ja maisterin tutkinnon 17-vuotiaana Flindersin yliopistossa Garth Gaudryn ohjauksessa. Vuonna 1992 hän sai Fulbright-stipendin aloittaakseen jatko-opinnot Yhdysvalloissa. Vuosina 1992–1996 Tao oli jatko-opiskelijana Princetonin yliopistossa ohjaajanaan Elias Stein. Tao väitteli tohtoriksi 20-vuotiaana.[5] Samana vuonna hän alkoi työskennellä Kalifornian yliopistossa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Terence Tao: The ”Mozart of Math”. (englanniksi)
- ↑ IMU Prizes 2006 (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- ↑ Tao, Terence: Comment-49115, artikkelissa [Does one have to be a genius to do maths?] (sitaatti [Terence Tao]: "That particular story about myself seems to have grown in the retelling. I personally don’t remember it, but as I understand it, I was trying to explain to some slightly older kids how to count, using number blocks. I suppose this could be called “teaching mathematics”, but not of a particularly advanced nature.", sitaatti suomennettuna [Terence Tao]: ”Tuo tarina itsestäni näyttää kasvaneen uudelleen kerrottaessa. Itse en muista sitä, mutta käsittääkseni yritin selittää hieman vanhemmille lapsille laskemista numeropalikoilla. Tätä voisi kai kutsua ”matematiikan opettamiseksi”, mutta se ei ollut erityisen kehittynyttä.”) Blogikommentti. 23.12.2010. terrytao.wordpress.com. Arkistoitu 9.10.2021. Viitattu 9.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Gross, M: Radical acceleration in Australia: Terence Tao (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- ↑ Cauchi, Stephen: It’s prime time as numbers man Tao tops his Field. The Age 23.8.2006. (englanniksi)
1936: Ahlfors • Douglas | 1950: Schwartz • Selberg | 1954: Kodaira • Serre | 1958: Roth • Thom | 1962: Hörmander • Milnor | 1966: Atiyah • Cohen • Grothendieck • Smale | 1970: Baker • Hironaka • Novikov • Thompson | 1974: Bombieri • Mumford | 1978: Deligne • Fefferman • Margulis • Quillen | 1982: Connes • Thurston • Yau | 1986: Donaldson • Faltings • Freedman | 1990: Drinfeld • Jones • Mori • Witten | 1994: Zelmanov • Lions • Bourgain • Yoccoz | 1998: Borcherds • Gowers • Kontsevitš • McMullen | 2002: Lafforgue • Vojevodski | 2006: Okounkov • Perelman • Tao • Werner | 2010: Lindenstrauss • Châu • Smirnov • Villani | 2014: Avila • Bhargava • Hairer • Mirzakhani | 2018: Birkar • Figalli • Scholze • Venkatesh | 2022: Duminil-Copin • Huh • Maynard • Vjazovska
| ||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
