Tanssilaulu on tanssia säestävä ja sen rytmiä ja tempoa ohjaava laulu.^[1][2] Tanssilaulun perusmuotona on helposti opittava laulusävelmä, jonka taustalla taputetaan käsiä ja rytmiä tuetaan lisäksi usein yksinkertaisilla hälyääniä tuottavilla lyömäsoittimilla.^[1] Useiden maiden kansanmusiikissa tällaiset laulut ovat keskeinen ja usein vanhin osa sävelmistöä.^[2] Tanssilaulujen sanoituksissa on toisinaan säilynyt muinaistarustoa nykypäiviin asti ja teksteinä on sekä kertovia että muuhun runouteen kuuluvia luomistyön tuloksia. Kansanomaiset tanssilaulut ovat edelleen käytössä esimerkiksi laululeikkeinä ja piirileikkeinä.^[1][2]

Tanssilaulut kehittyivät taidelajiksi jo muinaisessa Kreikassa. Myöhemmin ne ilmenivät länsimaissa paitsi rönsyilevänä kansanperinteena myös näyttämöesityksinä. Ne kuuluivat solistin, kuoron, usean vuorottelevan kuoron sekä esilaulajan ja kuoron esityksiin.^[1] Verraten yleistä niissä on soolon ja kuoron vuorottelu. Suomalaiseen kansanmusiikkiin tanssilaulut tulivat verraten myöhään ja ne ovat muualta lainattuja.^[2] Tanssilaulujen sävelmät ovat lainautuneet ja vaikuttaneet paljon taidemusiikkiin. Niiden pohjalta kehittyi soitinmusiikissa ennen usein käytetty tanssisarja, jolla oli osaltaan vaikutusta sinfonisiin muotorakenteisiin.^[1]