Taizé-yhteisö on kansainvälinen, ekumeeninen kristillinen yhteisö, jonka kotipaikka on Etelä-Burgundissa Ranskassa sijaitseva Taizén kylä. Yhteisön perusti Roger Louis Schutz-Marsauche eli veli Roger vuonna 1940.^[1] Yhteisöön kuuluu nykyisin yli 100 veljeä, jotka ovat sitoutuneet askeettisuuteen, naimattomuuteen ja hengellisten asioiden jakamiseen. Taizéssa järjestetään viikon kestäviä tapahtumia, joihin tuhannet nuoret aikuiset tulevat eri puolilta maailmaa. Lisäksi järjestetään tapaamisia muualla Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Yhteisö on tullut tunnetuksi musiikistaan, jossa lauluja esitetään kaanonina ja joka tuo esiin yhteisön mietiskelevän luonteen.

Sveitsiläisen protestanttipapin poika Roger Schutz hankki 1940-luvun taitteessa itäisestä Ranskasta Taizén kylästä, Mâconin pohjoispuolelta maatilan ja alkoi majoittaa sinne juutalaislapsia ja muita natseja pakoon lähteneitä. Toinen maailmansota keskeytti työn, mutta veli Roger palasi sodan jälkeen kylään kolmen opiskelutoverinsa kanssa. Vuonna 1949 Taizéen asettui seitsemän protestanttiveljeä Euroopan eri maista. He sitoutuivat yhteisomistukseen, selibaattiin ja kuuliaisuuteen veli Rogerille.^[2]

Parikymmentä vuotta yhteisö eli hiljaisuudessa huolehtien sotaorvoiksi jääneistä, viljellen maata ja hoitaen karjaa lähistön viljelijöiden kanssa perustetussa tuottajaosuuskunnassa. Paikallinen katolinen kirkko antoi protestanttiveljille luvan pitää kirkossa omia jumalanpalveluksiaan, kunnes 1960-luvulla rakennettiin oma kirkko saksalaisnuorten talkoovoimin. 1970-luvulle tultaessa veljestön lukumäärä oli jo noin 70 ja vuosikymmentä myöhemmin noin sata. Osa heistä työskenteli yhteisön tiloissa, osa esimerkiksi lääkäreinä, opettajina ja insinööreinä lähiseudulla. 1970-luvulla mukaan alkoi tulla myös katolisia nuoria miehiä.^[2]

Yhteisö on tullut tunnetuksi omantyylisestään hengellisestä musiikista, Taizé-lauluista, joita on säveltänyt etenkin Jacques Berthier. Yhteisön jumalanpalveluksissa kaikki esittävät yhdessä yksinkertaisia, kauniin melodisia ylistyslauluja, jotka noudattavat tiettyä kaavaa: seurakunta laulaa lyhyttä, pehmeän rytmikästä ja rukouksenomaista säkeistöä, jonka päälle soololaulaja lisää oman osuutensa.^[3]

Suomessa Taizé-yhteisöstä alettiin puhua 1970-luvun lopulla. Muun muassa Anna-Maija Raittila teki Taizé-liikettä tunnetuksi. Taizé-laulut ovat nykyisin merkittävässä asemassa myös Suomessa laulettavassa hengellisessä musiikissa, muun muassa Tuomasmessuissa. Taizéläisyyden yhdyssiteenä on Sinapinsiemen ry.^[4] Taizén alueellinen, Pohjoismaat, Venäjän ja Baltian käsittävä tapaaminen järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa 28.–30.9.2012.^[5]

Romanialainen mielenterveysongelmista kärsivä 36-vuotias nainen puukotti 90-vuotiaan veli Rogerin kuoliaaksi 16. elokuuta 2005 rukoushetken aikana 2 500 vierailijan läsnä ollessa.^[6] Veli Rogerin seuraajaksi nimitettiin saksalainen katolilainen veli Alois, jonka Roger oli valinnut seuraajakseen jo 8 vuotta aiemmin.

• Clément, Olivier: Taizé : elämälle tarkoitus : tutkiskelu Taizéstä. Sinapinsiemen : Yliopistopaino 2000. ISBN 951-96207-3-7.
• González-Balado, José Luis: Taizé : rakkauden yhteisö. Suom. Heli Karjalainen, Kirjapaja 1987. ISBN 951-621-767-2.
• Brico, Rex: Veli Roger ja hänen ystävänsä. Suom. Taisto Nieminen, Kirjapaja 1979. ISBN 951-621-228-X.
• Schutz, Roger: Ilosi olkoon loputon. Suom. Anna-Maija Raittila, Nuorten Keskus 1973.
• Schutz, Roger: Missä rakkaus, siellä Jumala. Suom. Laura Yli-Kovero. Kirjapaja 2006. ISBN 951-600-870-4.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taizé-yhteisö.

• Taizé-yhteisön suomenkielinen verkkosivu (Arkistoitu – Internet Archive)