Taepodong-1 (TD-1, Paektusan-1) on Pohjois-Korean keskimatkan-keskipitkän matkan ballistinen ohjus, joka kantaa noin 2 000 km. Ohjuksen tarkkuus (CEP) on noin 3000 m.^[1]

Ohjuksen ominaisuudet muistuttavat Neuvostoliiton vanhaa SS-4-ohjusta, mutta teknisesti se on Neuvostoliiton lyhyen kantaman Scud-ohjuksesta kehitetty. TD-1-ohjus koostuu kahdesta rakettivaiheesta, satelliitin laukaisijaversio kolmesta^[2].

Ohjuksen 1. vaihe on Nodong ja 2. vaihe Hwasong 6. Tällöin ohjus käyttää ohjusteknologisesti vanhentunutta nestemäistä polttoainetta, mikä hidastaa ohjuksen laukaisuvalmisteluja. Ohjuksen kantama on kaksivaiheisena 2 000–2 200 km ja kolmivaiheisena 2 200–2 672/2 896 km.^lähde? Ohjus voi kuljettaa kaksivaiheisena 700–1 000 kg ja kolmivaiheisena 290–500 kg:n painoisen taistelukärjen.^lähde? 2 000 km:ää vastaa 1 500 kg taistelukärki ja 2 500 km:ää 1 000 kg taistelukärki^[3].

Pohjois-Korea alkoi kehitellä tätä ohjustyyppiä muiden ohjusten kanssa 1985–1987^[2]. Ohjus lienee ollut prototyyppinä valmis vuonna 1994^[2]. Kun Pohjois-Korea koetti vuonna 1998 laukaista tällä ohjuksella avaruuteen satelliitin, koe epäonnistui, mutta raketti lensi 1 600 km ennen kuin ongelmat alkoivat kolmannen vaiheen kanssa^[4]. Pohjois-Korea ei tietojen mukaan ole sijoitellut näitä ohjuksia asemiinsa, vaan koettaa kehitellä muita ohjustyyppejä^[2].

Pohjois-Korea kehitteli 2000-luvulla Taepodong-2 ("Shahab-6") -ohjusta, jonka ensimmäinen koelento heinäkuussa 2006 epäonnistui, samoin myöhemmät lennot 2009 ja 2012. Monet muutkin Taeopodong 1-ohjusta huomattavasti suuremman uuden ohjuksen käyttökokeista ovat epäonnistuneet. Tämä ohjus tulee kantamaan 4 000–15 000 km ja kuuluu silloin IRBM-ICBM-luokkaan.

• Nodong-1
• Taepodong-2

• Globalsecurity Taepodong
• Astronautix Taepodong
• FAS Taepodong