Tšetšeenien ja inguušien karkottaminen oli Neuvostoliiton suorittama tšetšeenien ja inguušien pakkosiirto Pohjois-Kaukasiasta Keski-Aasiaan 23. heinäkuuta 1944. Vuosien 1940–1944 kapinan seuraaman karkotuksen pani toimeen NKVD:n johtaja Lavrenti Berija. Se oli osa Neuvostoliiton väestönsiirtoja, jotka koskivat 1940- ja 1950-luvuilla useita miljoonia etnisiin vähemmistöihin kuuluneita.^lähde?

Karkottamisen valmistelu oli aloitettu ainakin lokakuussa 1943, ja siihen osallistui 19 000 poliisia ja 100 000 NKVD:n poliisia eri puolilta Neuvostoliittoa. 400 000 karkotetusta tšetšeenistä ja inguušista kolmasosa kuoli.^[1] Yli sata tuhatta kuoli tai tapettiin kokoamisten ja kuljetuksen aikana sekä Kazahstanin ja Kirgiisien sosialistisissa neuvostotasavalloissa, jonne karkotetut lähetettiin. Karkotus kesti 13 vuotta, ja karkotetut saivat palata koteihinsa vasta vuonna 1957, kun Nikita Hruštšovin johtamat uudet Neuvostoliiton viranomaiset tuomitsivat Stalinin politiikan, mukaan lukien kansojen karkotukset.^lähde?

Vuoteen 1961 mennessä 432 000 tšetšeeniä ja inguušia oli palannut Tšetšeenien ja inguušien autonomiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Palatessaan he kohtasivat monia ongelmia, kuten työttömyyttä, majoituksen puutetta ja yhteenottoja venäläisten kanssa.^lähde?

23. heinäkuuta on nykyään tragedian muistopäivä tšetšeenien ja inguušien keskuudessa. Monet Tšetšeniassa ja Ingušiassa pitävät tapahtumaa kansanmurhana. Vuodesta 2012 lähtien Tšetšeniassa muistopäivää on juhlittu 10. toukokuuta, joka on tasavallan entisen johtajan Ahmat Kadyrovin kuolinpäivä.^[2]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Deportation of the Chechens and Ingush